Kohtaamisen haasteet psykiatrisessa sairaanhoidossa
Kohtaamisen haasteet psykiatrisessa sairaanhoidossa
Keskustelutilaisuus Lapinlahden auditoriossa
Lapinlahden Lähteen auditoriossa järjestettiin 15.3. keskustelutilaisuus otsikolla Kohtaaminen hoitoprosessissa. Paikalle oli saatu hoitopuolelta nimekkäät edustajat, eli HUS – Hyvinkään psykiatrian yksikön johtaja, ylilääkäri Eila Sailas ja Helsingin kaupungin psykiatrian ja päihdepalvelujen johtaja Mikko Tamminen. Hoitoprosessin käyttäjien edustajana olivat paikalla kokemusasiantuntijat Satu Mäkinen ja Maarit. Myös yleisö sai osallistua keskusteluun.
Keskustelun ytimessä oli kohtaamisen merkitys. Eli kuinka tärkeää potilaan tervehtymisen kannalta ovat ne kohtaamiset, joita potilaan ja ammattilaisen välillä tapahtuu hoitoprosessin kuluessa.
Ylilääkäri Eila Sailas vastasi ensimmäisenä. Hän piti lääkärin kannalta kaikista tärkeimpänä sitä, että ensitapaamisessa potilaan tilanne tulee nähtyä oikein. Keskeisintä on että lääkäri tekee oikean diagnoosin ja määrittelee oikean hoitosuunnitelman. Tähän tarkoitukseen on usein käytettävissä varsin rajallinen aika, jonka puitteissa varsinaisen hoitokontaktin kehittämiseen on varsin rajalliset mahdollisuudet. Hyvän hoitokontaktin luominen on Sailaksen mielestä tärkeää erityisesti seuraavassa vaiheessa, varsinaisen psykiatrisen hoidon alettua, esim. psykoterapiassa.
Mikko Tamminen vastaa Helsingin kaupungin osalta koko psykiatrisen hoidon kokonaisprosessista. Hän korosti potilaan kohtaamisen tärkeyttä koko hoitoketjun osalta. Psyykkisistä ongelmista kärsivillä on usein taustallaan kokemuksia huonoista kohtaamisista toisten ihmisten kanssa. Mikäli näitä tulee lisää hoitoketjun aikana, koko prosessi voi romahtaa eikä toipuminen edisty.
Kokemusasiantuntija, taiteilija Satu Mäkinen kertoi kokemuksistaan psykiatrisessa hoitoyhteistyössä. Viimeisimmässä hoitoprosessissaan hän ei tullut kuulluksi eikä kohdatuksi omien tarpeidensa tasolla. Hänellä oli kuitenkin onni löytää hyvä korvaava hoitokokemus fysikaalisen hoidon puolelta, ja tämä kontakti kannatteli häntä eteenpäin. Myös Maarit korosti kokemustensa perusteella hyvän kontaktin merkitystä.
Vaikka huomioonottava ja hyvä kontakti hoitavan henkilön kanssa on tärkeä, niin Sailaksen mielestä keskeistä esimerkiksi terapiaprosessissa on se, että hoidossa mennään kohti fokusoituja tavoitteita sairauden oireiden lieventämiseksi.
Mikko Tamminen nosti esille keskustelun loppupuolella koko hoito hoito-organisaation läpäisevää uutta suuntausta, joka on toipumisorientaatio. Siinä hoidon keskiöön nousevat potilaalle itselleen merkittävät, häntä motivoivat asiat, ja hoitoprosessiin otetaan laajemmin mukaan potilaan lähiympäristö. Hoitohenkilöstöä koulutetaan tällä hetkellä tähän työskentelytapaan, mutta myös hoitojärjestelmän rakenteet kaipaisivat muutosta, mikä on suuri haaste. Pitkäntähtäimen tavoitteena kuitenkin on, että hoidon kokonaisuus saataisiin toimimaan niin, että se eri tasoillaan pystyisi vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Ja nimenomaan niin, ettei heikoimmillaan olevan potilaan tarvitse taistella oikean hoidon saamiseksi, vaan hänen tarpeensa nähdään organisaation puolesta.
Helsingin Sanomat pohtii päivystyksen tilaa
Kuin sattumoisin Helsingin Sanomat kirjoitti tästä samasta aiheesta seuraavana päivänä otsikolla “Päivystykseen, kotiin, jälleen takaisin”. Tehdyn asiakaskyselyn perusteella oli ilmennyt, että varsin moni psykiatrisen ongelman kanssa päivystykseen tullut jäi ilman tarvitsemaansa apua. Monen kertomuksen taustalta paljastui syyksi se, ettei potilaan vaiva tullut “kuulluksi” eikä ymmärretyksi kaikessa vakavuudessaan. Ymmärretyksi tuleminen edellyttää ilmapiiriä, jossa potilas uskaltaa puhua ja pystyy luottamaan siihen, että häntä kuullaan ja että hänen sanansa ymmärretään oikein. Lehden mukaan päivystyksessä oli toki muitakin ongelmia: pitkät jonotusajat ja lähettäminen liian herkästi lääkkeitten kanssa takaisin kotiin.
Oma käsitykseni psykoterapeuttina on, että kuulluksi tuleminen on kaikissa ihmissuhteissa ydin asia. Erityisen tärkeää tämä on psykiatrisista ongelmista kärsivillä, joilla voi olla muutoinkin vaikeutta itsensä ilmaisemisessa. Jos voimavarat riittävät juuri ja juuri päivästä toiseen selviytymiseen, ihmiseltä ei voida edellyttää voimia taisteluun hyvän hoidon puolesta. Hoitavan tahon tulee nähdä ja kuulla hänen tarpeensa ja tehdä niiden perusteella oikeat hoitopäätökset.
Eija Honkala
psykoterapeutti