Itsemyötätunto mielenterveyden osatekijänä
Suomen Mielenterveysseuran Miniseminaarien sarjassa kuultiin 3.9. SOS-kriisikeskuksen johtajan Outi Ruishalmeen alustus otsikon aiheesta.
Myötätunto omaa itseä kohtaan (self compassion) on englantilaisen kliinisen psykologin, professori Paul Gilbertin esiintuoma käsite, joka on saanut paljon tilaa viime aikojen terapiakäytännöissä.
Moni meistä on varmaan havainnut, että kun epäonnistumme meille tärkeässä asiassa, alamme helposti syytellä ja mitätöidä itseämme. Itsekritiikin pyörteissä leimaamme itsemme epäonnistujiksi. Se vie voimavaroja siltä, että jaksaisimme virittäytyä uuteen pyrkimykseen tavoitettamme kohti. Itsensä soimaamisesta saattaa käynnistyä murehtimisen kautta myös masennukseen johtava prosessi. Kanssaihmisiämme kohtaan olemme usein paljon suvaitsevaisempia. Jos ystäväämme kohtaa vastoinkäyminen, pyrimme tukemaan ja lohduttamaan häntä. Yritämme saada hänet näkemään, että asiassa on ollut mukana satunnaista huonoa tuuria, mikä ei tee hänestä muita huonompaa ihmistä. Itseämme kohtaan olemme paljon vaativampia ja ankarampia. Eikö tämä tunnu epäoikeudenmukaiselta?
Hyväksyvä ja ymmärtäväinen kohtelu tekee hyvää kaikille ihmisille, ja siksi se on tärkeä hyvinvointitekijä myös itseämme kohtaan. Kuinka voisimme omaksua tämän psyykkistä terveyttämme kohentavan voiman?
Miten tällainen myötätunto itseä kohtaan näyttäytyisi? Se voisi olla tietoista pyrkimystä suhtautua myötätunnolla ja rauhoittavalla sisäisellä puheella omiin erehdyksiin ja epäonnistumisiin. Se voisi sisältää näkökulman laajentamisen yleisinhimilliseen suuntaan: kaikille ihmisille sattuu epäonnistumisia, kaikilla on kärsimyksen jaksoja, se kuuluu ihmisenä olemiseen. Mieleen voidaan myös palauttaa kuva tai unelma läheisestä ihmisestä ja kuunnella, mitä rohkaisevia sanoja hän sanoisi meille ahdingon hetkellä. Lämmin syleily lohduttaa kaikkia ihmisiä, sen tiedämme jo lapsuudestamme. Tätä lämmintä syliä ei aikuisilla läheskään aina ole saatavilla. Lempeän kosketuksen mielikuva voidaan luoda esimerkiksi asettamalla käsi rintakehälle sydämen päälle ja puhumalla itselle lohduttavasti. Eräs tärkeä taito itsemyötätunnon opettelemisessa on siirtää huomio menneen suremisesta ja tulevaisuuden pelkäämisestä nykyhetkeen. Tuntea oma kehonsa ja ankkuroitua rauhallisella hengityksellä todellisuuteen. Pysähtyä levollisesti omien ajatusten ja tuntemusten ääreen ja suhtautua niihin sallivasti ja ymmärtäväisesti ilman välttelyä ja pakenemista.
Nämä taidot ovat alan tutkijoiden mukaan opittavissa. Niiden myötä psykologinen joustavuutemme kasvaa ja luottamus omaan selviytymiskykyyn kohenee. Maailmalla tehdyissä tutkimuksissa onkin nähty viitteitä, että myötätunnon taito itseä kohtaan lisää elämään tyytyväisyyttä niin depressiosta, psykoosioireista, sosiaalisesta ahdistuneisuudesta kuin syömishäiriöistäkin kärsivillä. Myös ikääntyvillä se lisää tyytyväisyyttä elämään kehon krempoista huolimatta.
Itsemyötätuntoa käytetään eräänä terapiaprosessin välineenä. Erityisesti lasten ja nuorten tunnetaitoja pyritään kasvattamaan tällä menetelmällä. On odotettavissa, että menetelmästä tulee itsehoito-oppaita myös suomenkielellä.
Mikäli tunnet mielenkiintoa tutustua tähän tärkeään ajattelutapaan ja tekniikkaan, voit löytää tietoa ja harjoitteita seuraavista teoksista, jotka ovat saatavissa myös kirjastoista:
Cristopher Germer: ”Myötätunnon tie, vapaaksi itsetuhoisista ajatuksista ja tunteista”, 2014.
Paul Gilbert: ”Myötätuntoinen mieli, uusi näkökulma arjen haasteisiin”, 2015
Myös suomalaiselta työterveyspsykologi Ronnie Grandellilta on juuri ilmestynyt aiheesta kirja ”Itsemyötätunto”. You Tubesta löytyy ladattuna psykiatri Raisa Cacciatoren lyhyt esitys ”Mitä on itsemyötätunto”.
Eija Honkala