Epävakaan persoonallisuushäiriön hoitoon uusia menetelmiä
Aikaisemmin ajateltiin, että persoonallisuushäiriöt ovat henkilön pysyviä ominaisuuksia, joihin ei voida juurikaan hoidoilla vaikuttaa.
Uudempi tutkimus on todennut persoonallisuushäiriöt monitahoiseksi ilmiöksi, johon ovat vaikuttaneet altistavina tekijöinä lapsen kasvuolosuhteiden lisäksi geneettiset, äidin raskaudenaikaiset ja potilaan yksilölliset temperamenttitekijät. Lisääntynyt ymmärrys häiriön syistä on käynnistänyt tavoitteen kehittää uusia, erityisesti kyseiseen ongelmakenttään kohdennettavia hoitomuotoja.
Persoonallisuushäiriöiden esiintyvyydeksi väestössä on arvioitu 6-10 %. Epävakaa persoonallisuus muodostaa niistä suurimman ryhmän. Kyseessä on tunne-elämän ja käyttäytymisen häiriö, jolle ovat tyypillisiä voimakkaat, vaihtuvat tunnereaktiot (raivon puuskat, syvä ahdistus) sekä tunteiden hallinnan vaikeus. Käsitys omasta itsestä ailahtelee ja pitkäjänteinen toiminta vaikeutuu. Myös itsetuhoinen käyttäytyminen kuuluu usein kuvaan. Koska kyseessä ovat nimenomaan vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat, tavanomaisesta psykoterapiasta on ollut vaikeuksia saada tarvittavaa apua.
Oulun kaupungin mielenterveyspalveluitten organisaatiossa on lähdetty kehittämään uutta, kohdennettua hoitomallia epävakaasta persoonallisuudesta kärsiville. Tässä mallissa yhdistettiin yksilöterapia ja ryhmätapaamiset. Terapiassa käytettiin toisaalta skeema, – eli tunnelukkoterapiaa ja toisaalta dialektista käyttäytymisterapiaa. Lisäksi potilaat saivat tarvittaessa ottaa yhteyttä hoitajaan myös tapaamisten välillä.
Skeematerapiassa on tavoitteena löytää ja tunnistaa potilaalle ominainen keskeinen tunnelukko: tilanne joka toistuvasti laukaisee voimakasta ahdistusta aiheuttavan tunnereaktion. Tunnelukon (skeeman) on aiheuttanut yleensä jokin perustavaa laatua oleva puutos lapsen tunne-elämän tarpeissa. Se johtaa vääristymiin tulkintatavoissa oman itsen ja ympäristön välisissä suhteissa. Nämä kärsimystä aiheuttavat skeemat pyritään tunnistamaan ja näkemään niiden merkitys nykyisten tunnetilojen aiheuttajana.
Dialektisessa terapiamallissa nähdään potilaan kokemat voimakkaat tunteet todellisina ja hänen sisäisen maailmansa kannalta ymmärrettävinä. Samalla häntä ohjataan näkemään tunnemyrskyn aiheuttamat vahingoittavat seuraamukset. Yhteiseksi tavoitteeksi asetetaan tietoinen muutos tavassa, jolla potilas ilmaisee tunteensa. Opetellaan löytämään toimintamalleja, jotka ovat hyödyllisempiä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Hoitomallin ryhmätyöosuudessa annetaan tiivistettyä tietoa sairauden luonteesta ja opetellaan ymmärtämään, mistä siinä on kysymys. Samalla harjoitellaan tunteiden säätelyä, vuorovaikutustaitoja ja ahdingon sietämistä.
Psykiatri, psykoterapeutti Virpi Leppänen julkaisi tästä Oulussa kehitetystä hoitomallista joulukuussa 2015 tohtorinväitöstutkimuksen, jonka loppuraportissa todetaan, että hoidon päättyessä hoidettavien oireet helpottuivat, kärsimys ja itsetuhoisuus olivat lieventyneet.
Aiemmankin käsityksen mukaan epävakaa persoonallisuushäiriö usein helpottuu iän myötä. Oulussa tehty pioneeritutkimus antaa kuitenkin uusia toiveita siitä, että lähitulevaisuudessa yleisen terveydenhuollon piirissä olisi laajemminkin käytössä kuvatunlaisen kaltainen kohdennettu hoitomenetelmä.
HUS:n Mielenterveystalon nettisivustoilla on jo nyt käytettävissä omahoito-ohjelma epävakaalle persoonallisuushäiriölle. Se antaa ongelmasta tietoa ja tarjoaa käyttöön työkaluja. Kehitteillä olevat uudet hoitokäytännöt ovat tulossa myös HUS – alueen julkisen terveydenhoidon puolelle, lupasi Psykiatrian ja psykososiaalisten hoitojen linjajohtaja Jan-Henry Stenberg hiljattain persoonallisuushäiriöitä käsitelleellä luennollaan.
Eija Honkala