Unohdetaan häpeä
Mediasta saa jatkuvasti lukea kuinka mielenterveyspotilaat ja – kuntoutujat häpeävät itseään ja sairauttaan. Sanotaan, ettei tarvitse tai kannata hävetä. Mielestäni nämä antavat ihan väärää kuvaa. Miksi vellotaan tuossa iänikuisessa häpeässä, eikö se jo ole aika vanhanaikaista?
Olen kuullut, lukenut ja seurannut monen ihmisen tarinaa, sekä kirjoittanut omaani. Mistään näistä tarinoista ei oikeastaan nouse esiin häpeä tai harvoin korkeintaan sellainen selätetty häpeä. Vertaisten kanssa keskustellessa on kyllä noussut esiin inho, viha ja hämmennys, kun emme ole tiennyt mitä meille tapahtuu. Ihan jokaisella ihmisellä on mielenterveys, toisten mielenterveys on vaan toisenlainen kuin toisen. Jonkun mielenterveys on ehkä tarvinnut tai tarvitsee tuekseen terapiaa, lääkkeitä, vertaisuutta tai jotain muuta työstämistä.
Mielenterveyskuntoutujien tarinoista nousee häpeän sijaan esille oivalluksia itsestä ja elämästä. Oman itsensä kunnioittamista ja oman juttunsa löytämistä. Monesti ihmiset ovat lopulta ylpeitä kokemastaan, joka on tehnyt heistä niitä keitä he ovat. Toki matkaan on mahtunut surua ja tuskaakin, mutta myös iloa ja riemua, helpotusta kun on oivaltanut mistä on oikein kyse. Ihmisillä on upeita ja kannustavia tarinoita toisilleen, kuinka he jaksavat vaikeampien jaksojen kanssa. Kuinka ihmiset ovat jaksaneet hakea apua ja tukea.
Meille ei ole mitään syytä hävetä vaan pikemminkin olla ylpeitä itsestämme. Mielestäni häpeän ja mielenterveyden automaattinen yhdistäminen on yksinkertaisesti vanhanaikaista. Maailma muuttuu koko ajan älykkäämmäksi. Ihmiset ymmärtävät, että on monenlaisia ihmisiä. Jos vielä viisikymmentä tai kymmenen vuotta sitten koettiin häpeää mielensairauksista sen voi jo unohtaa. Voitaisiin mennä positiivisuus edellä. Nauttia ihmisten erilaisuudesta, nostaa otsikoihin häpeän sijaan vaikka hyväksyntä, kiitollisuus tai voimavara.
Itse tunnen suurta ylpeyttä pystyessäni kertomaan missä vain masennus, uupumus ja syömishäiriö taustastani. Viimeisimmän lehtihaastatteluni jälkeen sain mm ison kasan kannustusta ja keskustelun aloituksia osakseni työpaikallani. Taas tässä kohtaa näen kuinka turhaa häpeä puhe on. Suuri osa ihmisistä näkee mielensairaudet paljon kauniimmassa valossa. Toivon, että jokainen kokijan puhe, kirjoitus tai kuva vie mennessään viimeisetkin häpeä ajatukset.
Ollaan jokainen onnellisia ja kiitollisia itsestämme, elämästämme ja toisistamme. Kerrotaan maailmalle mielenterveyteen liittyen ihan muusta kuin häpeästä. Muutetaan loputkin tuosta turhasta mielikuvasta.
Ole upea juuri sellaisena kuin olet.
Kuva Saila Turkka