Tyttö, jonka maailma loi toisenlaiseksi
“Jos viet minulta kynän, viet ihmiseltä voiman elää, sillä minä elän kynäni kautta”
Edessäni valkoista, on ihanaa raapia kynällä paperinpintaa, kirjoittaa pienen pientä suttua. Päästää sormet liukumaan näppäimille, tietokoneenruudun täyttyvän tekstistä, jossa hetki sitten oli vain tyhjää. Tyhjyyden täyttää sanat, lauseet. Samalla minä täytyn, tunnen sen.
Olen tullut jälleen elämässäni tienristeykseen, jossa täytyisi päättää suunta elämälleni. Olen miettinyt ja pohtinut, mitä elämältäni tahdon. Minulle on sanottu, että täytyisi hankkia koulutustani vastaava työ, mutta entä jos koulutus ei tunnu oikealta, jos ammatti ei ole omani. Mitä jos tunnen tieni olevan muualla, polkuni johtavan eri suuntaan.
Mielen kanssa taistellessa olen usein törmännyt samoihin ongelmiin kerta toisensa jälkeen. Miettimään, mitä olen ja mitä minun pitäisi olla. Mitä minun pitäisi tehdä ja mitä olisi pitänyt tehdä. Todennut itselleni olevani yhteiskuntakelvoton. En sovi mihinkään muottiin, en ole tarpeeksi mitään. Minun pitäisi ja olisi pitänyt tehdä asioita toisin, tehdä erilaisia valintoja. Olen omien valintojeni summa. Mieleeni ponnahtaa kuitenkin miltei samantien kysymys, miksi. Kuka minut määrittelee ja millä meriiteillä. Mikä on arvoni mittari. Miksi minun pitäisi olla jotain muuta kuin mitä olen. Enkö saa olla vain minä.
Ehkä unelmani ei ole mikään tietty ura. En olekaan ihminen, joka nauttisi raskaan arjen puurtamisesta. Mitä jos kirjoittaminen on juttuni. Entä jos tekstin luominen antaa minulle iloa ja valoa päiviini. Jos unelmani onkin erilainen, jospa matkani kulkee eri reittiä. Entä sitten.
Olen mietinnöissäni saanut itselleni ajatuksen, ettei ole pakko olla urahaaveita. Todennut, ettei ura ole kaikki kaikessa, ei minulle. Ei ole myöskään järkeä pakottautua olemaan sellainen, jolloiseksi muut minut toivovat, sillä silloin en ole enää minä. Tahdon olla vapaa päättämään omasta elämästäni. Olen sitä mieltä, ettei minun kannata kuunnella liikaa muita, oma sydän on se, joka päättää asioistani. Uskon, että kuljen oikeaan suuntaan, kunhan vain olen itse tieni kartanlukija sekä oman elämäni ohjaaja.
Olen vakaasti sitä mieltä, että kannattaa kuunnella muiden sijaan itseään. Kuulla, mitä oma sydän sanoo ja miten se antaa ohjeita elää. Tunne oma tiesi, sydämentie on paras suuntaviitta elämään.
Sanot, etten tee mitään. Oletko itse koettanut luoda jotain kaunista, puhdasta ja viatonta?