Taas tuli mieleeni yksi blogin aihe
Olen saanut ADHD-diagnoosin joskus vuonna 2005. Siitä alkoivat kaikki ongelmat, kuten psykoosit. Lääke oli amfetamiinijohdannainen Metyylifenitaatti. Se aiheutti vainoharhaisuutta ja äänien kuulemista. Äänet olivat tosi pelottavia, kuten että rappukäytävässä huudettiin nimeäni ja, että minut tapetaan.
Yleensä ne loppuivat, kun lääkkeen vaikutus loppui. Jäin lopulta nalkkiin tähän huumelääkkeeseen. Olin valmis mihin vaan, että saan tätä huumelääkettä. Kerran tämä lääke oli päässyt loppumaan ja muistelin, että minulla saattaisi olla kaksi pilleriä kaapissa jäljellä. Niinpä etsintäpartio pystyyn ja löytyihän sieltä pillerit. Muistaakseni aloin silloin siivoamaan, kun lääke alkoi vaikuttaa. Tein yöllä monesti remonttia, koska oli niin pirteä olo.
Naapurit huusivat yöllä, että lopeta se remontin tekeminen, kun on yö. Enpä kuunnellut naapureita ja jatkoin vaan remonttia. Lopulta romahdin täysin, minulle tuli ero ja menetin työpaikankin. Olin syönyt 2600 pilleriä noin kolmessa kuukaudessa. Huomasin olevani metyylifenidaatti-koukussa. Lääkäri ei ollut rajoittanut, miten voin hakea nämä lääkkeet apteekista.
Olin vieroituksessa 2 päivää ja siitähän ei ollut mitään hyötyä. Vain kaikkein läheisimmät ihmiset jäivät lähelle. Muut ajattelivat, että narkkari ja pilleristi. Sain myös rauhoittavia lääkkeitä tältä samalta lääkäriltä. Niitä käytin kun ADHD- lääkkeen vaikutus alkoi hiipua, eli ”laskuihin”.
Vaihdoin paikkakuntaa, jotta olisin rauhoittunut, mutta ei se mitään auttanut. Sain uuden työpaikan ja söin rauhoittavia koko ajan. Pomo kysyi miksi olen niin rauhallinen, että minua saa koko ajan patistaa eteenpäin. En kyllä enää pistäisi rauhoittavia suuhuni. Minulle tarjottiin kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä rauhoittavia, en suostunut. Kyseessä olivat leikkaukset, mutta en halunnut enää kokea sitä ”hyvää oloa”, etten jää koukkuun!
Psykiatrin vastaanotolla vuonna 2010 lääkäri ehdotti toisenlaista ADHD- lääkettä, joka ei ole amfetamiinijohdannainen. Suostuin tähän ja aloitin lääkityksen. ”Ennen kuin lääke kuulemma alkaa vaikuttaa, kestää muutama viikko”. Niinpä odottelin muutaman viikon ja tuli olo, että voi kävellä seinästä läpi. Tuli todella kova olo ja en oikein tajunnut sitä kunnolla. Tämä lääke oli noussut hitaasti päähän ja en tuntenut niin tarkasti olotilani muutosta.
Tämä uudempi lääke antoi myös tunto-, näkö- ja ääniharhoja, kuin amfetamiinikin. Tässä vain vieroitusoireet olivat paljon pahempia, kuin amfetamiinissa. Plus tunteet katosivat kokonaan, ei pystynyt mihinkään tunteeseen. Oli vaan teräsmiesolo, nuorimies käveli ohi ja kysyi, että olenko teräsmies?
Nyt olen päässyt koko ADHD- jutussa sen verran eteenpäin, että pärjään kyllä ilman lääkkeitä.
Joillekin nämä ADHD-lääkkeet voivat tepsiä jollekin, mutta olen liian herkkä näille lääkkeille.
Teksti: M.40