Rohkeudesta
Vanha Freudin määritelmä mielenterveydestä on kyky rakastaa ja kyky tehdä työtä. Monella mielenterveyskuntoutujalla on vaikeuksia tässä suhteessa. Meitä on työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ja usein meillä on ongelmia ihmissuhteissa.
Olen itsekin ollut työkyvyttömyyseläkkeellä pitkään, mutta haluan edelleen oppia uusia asioita ja kuntouttaa itseäni.
Olen kirjoilla Helsingin yliopistossa teologisessa tiedekunnassa ja vuosi sitten keväällä osallistuin pitkästä aikaa opetukseen. Kävin suorittamassa käytännölliseen teologiaan kuuluvan psykiatrian kurssin. Luentosali oli aika täynnä, meitä oli varmaan pari sataa opiskelijaa. Suurin osa heistä oli nuoria, mutta oli mukana myös meitä varttuneempia.
Olin hyvissä ajoin paikalla ennen ensimmäistä luentoa ja menin eteen istumaan. Vähän ajan kuluttua pyyhälsi paikalle rokkistara Kari Peitsamo. Hän tuli istumaan viereeni ja tervehtiessämme hän sanoi: me olemme hikipinkoja, kun opiskelemme tämän ikäisinä.
Luennoilla sai hyödyllistä perustietoa mielenterveydestä ja siihen liittyvistä käsitteistä. Vastuuopettajana ollut psykologi antoi joskus tehtäviä, joita piti miettiä pienryhmissä. En tarkkaan muista, mikä oli tehtävän nimi, mutta sanoin ryhmäläisille: “Asia on niin vaikea, että nyt on syytä ottaa apuun edesmennyt englantilainen valtiomies Winston Churchill. Hän on sanonut: epäonnistuminen ei ole lopullista, menestys ei ole ikuista, olennaista on rohkeus jatkaa.” Peitsamo totesi, että tämä on hyvä. Voitko Timo sanoa sen ryhmän kannanottona. Totta kai, vastasin.
Kun sanoin Churchillin ajatelman opettajaa hieman nauratti ja hän sanoi, että siinä on piirteitä menestymisen psykologiasta. Niin tai näin rohkeus on yleisesti ottaen hyvä ominaisuus. Haluan rohkaista lukijoita ottamaan kantaa asioihin, kyseenalaistamaan muiden mielipiteitä, tekemään valintoja elämässään ja toimimaan. Mielenterveyskuntoutuja saa paljon sisältöä elämälleen, kun hän muuttuu passiivisesta hoidon objektista aktiiviseksi toimijaksi omassa elämässään.
Rohkeus on syytä erottaa uhkarohkeudesta. Ihmisen tulee myös kuunnella itseään ja ymmärtää, milloin hän on ottamassa liian suurta toipumisloikkaa. Joka rohkeudessaan kuuseen kurkoittaa, helposti katajaan kapsahtaa. Rohkeutta voi harjoitella ihan arkipäiväisissä tilanteissa. Mielenterveyskuntoutuja voi varata ajan palveluohjaajalle ja mennä puhumaan asioistaan, lähteä ensimmäistä kertaa elämässään teatteriin, alkaa opetella internetin käyttöä tai pyrkiä kuntoutuskurssille.
Timo Krohn