Rauhoittavien ihmeellinen maailma
Kokemukseni rauhoittavien kanssa on varsin mittava. Minulla oli tosi paha olo henkisesti enkä ollut ikinä käyttänyt rauhoittavia. Sain 30 rasian bentsoja, kun olin syönyt yhden viisi milligrammaisen pillerin. Tästä alkoi koko elämän ja kuoleman taistelu.
Niinpä jos ahdisti, söin aina pillerin ahdistukseen. Tämä bentso auttoi yleensä ahdistukseen. Näitä bentsoja on monia erilaista sorttia. Niinpä on tullut varmaan kokeiltua kaikki mahdolliset pillerit. Osa on vahvempia, kuin toiset.
Näillä on erilaisia ominaisuuksia ahdistuksen suhteen: on lyhytvaikutteista, pitkävaikutteista, jotka toimivat hyvin lyhyen aikaa, kun taas nämä pitkävaikutteiset eivät ole niin hyviä kuin lyhytvaikutteiset, jotka toimivat vaan pari kolme tuntia.
Nämä lääkkeet olivat toisaalta hyviäkin, mutta ne auttoivat vain hyvin rajallisen ajan ja toleranssit kasvoivat. Eipä siis rauhoittaviin kiinni jääminen kannata. Jos aikoo syödä niitä ammatikseen, niin kannattaa muuttaa jonnekin maahan, missä on kaikki lääkkeet reseptivapaita.
Hetki jolloin rauhoittava alkoi vaikuttamaan, oli yhtä juhlaa. Niinpä, tämäkin oli minun osalta halu päihtyä. Oli vaan niin ahdistava olo, ettei ollut muuta ratkaisua, kun bentsot.
Olin vuonna 2009 töissä vieraalla paikkakunnalla ja minua alettiin työpaikkakiusata. Kiusaaminen oli todella raakaa ja julmaa. Mietin, miten tällainen on mahdollista, mutta olipa vaan.
Olisi pitänyt olla se ADHD- lääketeräsmiesolo, niin olisi loppunut kiusaaminen. Tai ei varmasti olisi ikinä alkanutkaan. Hyviäkin piirteitä löytää jokaisesta lääkkeestä.
Olin ihan romuna ja mietin, mitä nyt pitäisi tehdä. Niinpä työterveyshuoltoon pyytämään bentsoja, joilla on hyvä turruttaa tunteet. Niinpä sain vuoden reseptin bentsoja ja rupesin heti syömään niitä.
Olin taas tunnekylmä, olimme kiihdytyskilpailuissa ja sammuin lentokentän nurmikolle. Olin niin väsynyt tästä lääkkeestä, että nukuin myös työpaikalla salaa. Väsytti ihan sikana, nukuin ihan aina.
Niinpä kiusaaminen jatkui ja lopetin työt. Ei kyllä kaduta, kun nyt kirjoitan tavallaan työkseni. Tämä kirjoittaminen ei tunnu yhtään tervan juomiselta.
Parempi tämä, että on tunteet, kun kolikon vastapuolena on tunteettomuus.
Vieroitus näistä bentsoista oli todella kova juttu. Paras kaverini toi joka päivä minulle ruokaa ja tupakkaa ja oli seuranani. Hän myös käveli kanssani, jotta saisin vähän liikuntaa.
Kiitos!!!
Nyt olen kuivilla ja pystyn tuntemaan asioita sydämelläni, kun tunteet kumpuavat.
Teksti: M.40
Kuva: Pixabay