Olla sellainen kuin on, mitä se on?
Monesti luen ja kirjoitan somessa, että ihmisen tulisi olla juuri sellainen kuin on. Ajattelen vahvasti näin. Aloin kuitenkin pohtimaan, olla juuri sellainen kuin on, mitä se oikeastaan tarkoittaa? Luultavasti, se tarkoittaa eri ihmisille hieman eri asioita. Milloin ihminen on juuri sellainen kuin on? Ihan vaan oma itsensä. Ilman, että tarvitsee olla jotain muuta kuin on, ilman tavoitetta täyttää ulkopuolisia odotuksia. Ei tarvitse peittää tai esittää mitään, eikä tarvitse ajatella, mitä muut ajattelevat minusta. Olla aidosti ja rehellisesti vain oma itsensä.
Paljon puhutaan ja korostetaan, että ihmisen pitäisi olla itsensä. Ei pitäisi mennä muiden muotteihin tai verrata itseään muihin. Silti meillä jokaisella on päivittäin erilaisia rooleja. Olemme näissä rooleissa hieman erilaisia, vaikka olisimmekin aidosti oma itsemme. Aika, paikka, tilanne ja sosiaaliset suhteet muuttavat roolejamme.
Pyrin joka tilanteessa olemaan oma itseni, aito ja rehellinen itselleni sekä muille. Silti minulla on lukuisa joukko erilaisia rooleja, joissa käyttäydyn ja olen hieman erilainen. Töissä, parisuhteessa, äitinä, lapsena, ystävänä jne. Esimerkiksi töissä ja kotona minun on tarpeen olla eri lailla jämäkkä ja lempeä, haastava ja kannustava, molemmissa rooleissa koen kuitenkin olevani juuri sellainen kuin olen. On ollut aikoja, jolloin en ole ollut oma itseni vaan olen esittänyt erilaisia rooleja, enemmän ja vähemmän tiedostaen. Tässä yksi pointti mitä mielestäni on, olla juuri sellainen kuin on. Tunnistan itsessäni erilaiset roolit, jotka syntyvät luonnostaan erilaisissa tilanteissa, tilanteiden sitä vaatiessa. Jos rooli ei tule luonnostaan tai pitää esittää jotain, niin silloin en ole enää aidosti oma itseni.
Olen aina ollut herkkä, herkkä arvostelulle ja kommenteille. Jostain syystä minulle tulee välillä elävästi mieleen hetkiä yläasteelta, jolloin ensimmäisen kerran muistan miettineeni millainen minun pitäisi olla, jotta olisin sopiva ja hyväksyttävä. Luultavasti kaikki se kuului murrosikään, mutta oli samaan aikaan niitä hetkiä, jolloin aloin kadota itseltäni. Kymmenen vuotta myöhemmin en enää tiennyt kuka olin, mitä itse halusin. Olin vain joukko erilaisia esitettyjä rooleja, joita kuvittelin minulta odotettavan. Kun ymmärsin, etten enää tiennyt kuka olen, matka kohti aitoa itseäni alkoi.
Koen tänä päivänä olevani oma itseni, juuri sellainen kuin olen. Luulen, että olen eniten oma itseni silloin kuin ihana onnellisuus hulahtaa kehoni ja sieluni lävitse. Minä tulen varmasti muuttumaan, ajatukseni ja maailmankuvani muuttuvat. Haluan jatkossakin olla aidoin rehellinen itselleni ja muille. Mielestäni toinen pointti omana itsenä olemiseen, on kyky ymmärtää ja hyväksyä se, että ihminen muuttuu vuosien varrella ja alkaa kaivata elämäänsä eri asioita kuin aiemmin. Se ei ole mitään esittämistä, vaan muutosta.
Kolmas pointtini on se, että tekee asioita, joita aidosti itse haluaa, jotka tuottavat hyvää oloa. Toimii omien arvojensa mukaisesti, eikä kulje itselleen epämieluisasta tilanteesta toiseen, ihan vaan siksi, koska täyttyy tai pitää. Toisinaan elämä vaatii muutoksia ja luopumista, jotta voisi olla ja elää juuri oman näköistään elämää.
Saila Turkka
Kuva Timo Turkka