Miksi kannattaa kirjoittaa
Tahtoisin kirjoittaa sadun. Tarinan sellaisen, jonka jokainen lapsi tahtoisi kuulla. Tekstini uppoaisi lapsiin ja saisi heidät rauhoittumaan alas paikoilleen ja kuuntelemaan. Tarinan pyörteet imaisisivat kaikki mukaansa seikkailuun. Kukaan ei itkisi, vaan naurunriemu yltyisi ja kaikilla olisi mukavaa.
Tahtoisin kirjoittaa runoja, paljon erilaisia, kaikki kauniita. Lukisin niitä vanhainkodilla, ikäihmiset osaisivat arvostaa niitä. Tekstini olisivat viihdettä heille, mahdollisesti tyhjiin päiviin. Runot voisivat olla vanhahtavia ja osa rimmaavia. Mummot ja papat saisivat istua, kuunnella ja nauttia.
Haluaisin kirjoittaa novelleja nuorille. Olisiko ne draamaa vai komediaa, kenties molempia sopivasti sekoitettuna. Ehkä kauhua tai jännitystä, miksei trilleriä. Sellaisen, jonka jokainen nuori etsisi käsiinsä ja kertoisi kaverille kanssa.
Jospa tahdon kirjoittaa aforismeja, sellasia arvoituksellisia. Ehkä filosofiasta ja etiikasta kertovia.
Entä jos tahdon kirjoittaa kirjan. Sellaisen, jonka kaikki aikuiset tahtovat lukea. Tarinan sellaisen, johon lukija imaistaan mukaan tarinaan heti alkumetreillä. Kirjan, jota ei voi jättää kesken. Kirjan menestyneen ja monisivuisen.
Olenko heittänyt pois vanhat muistiinpanoni, sekalaiset ja sotkuiset, iloiset ja surulliset, kauniit ja ikävät. Monisävyiset ja moniulotteiset, proosat ja lyyriset. Yliviivatut ja aliviivatut, merkityt ja merkitsemättömät. Kaikki mahdolliset, lapsuudesta nuoruuden kautta aikuisuuteen kirjoitetut. Tänään ymmärrän niiden merkityksen, sillä tänään niitä tarvitsisin.
Olenko kirjoittanut hienot lastensadut, joiden maailmaan kaikki lapset tahtovat rientää?
Onko minulla kasa runoja, kauniita ja osin rimmaavia. Valmiita luettavaksi?
Olenko kynäillyt novelleja nuorille?
Onko minulla nippu aforismeja, kokoelma monenlainen?
Olenko kirjoittanut jo kirjan, kauniisti kuvitetun?
Kirjoitinko kaiken ylös, tallensinko hetken?
En ole vielä kirjoittanut mitään noista, mutta ei se ole mahdotonta. Ja jos se on mahdollinen minulle, miksei sinullekin? Mieti, mutta älä liian kauan, ettei ajatus pääse karkuun.