Mies musiikin ja masennuksen takana.
Mulla musiikki on aina ollut lähellä sydäntä, ja olen omaa musiikkia tehnyt vuodesta 2003. Se on ollut keino ilmaista itseäni ja purkaa oloja. Mutta masennuksen alettua musiikin tekeminen jäi taka-alalle. Kuitenkin kipinä syttyi myöhemmin uudestaan. Tästä lisää myöhemmin.
Mulla masennus todettiin vuonna 2010. Masennus on varmasti kytenyt sisälläni jo ennen edellä mainittua vuotta, mutta sen viimeisen niitin ja masennuksen laukaisi ero.
Ero oli mulle tosi vaikea, ja siitä seuranneet vaikeudet ruokkivat oman itsetunnon ja omakuvan laskemista. Aggressiot purkautuivat hajottamalla asunnossani oven pelkästään siitä syystä että oli paha olla. Lisää vettä myllyyn lisäsi itsemurhayritykset, joita oli useampia kertoja. Kerran poliisit hakivat mut päivystävään sairaalaan. Kerran myös seisoin parvekkeen kaiteella ja odotin koska jalkani lipeävät ja tipun alas. Tämä tapahtui ennen Pitkäniemen sairaalaan siirtoani.
Muutin uuteen asuntoon, jossa viihdyn edelleen. Asiat olivat aluksi mukavasti. Sitten kuitenkin tyhjyys tuli taas takaisin. Millään ei ollut mitään väliä. Kävin useasti tapaamassa psykiatria. Siellä näimme tarpeelliseksi siirtää minut hetkeksi Pitkäniemen sairaalaan.
Siellä sain hyvää kohtelua ja omaa aikaa ajatella asioita. Onneksi perheeni oli tukena ja kävi vierailulla useasti. Kokonaisuutena koin sen ajan hyvänä.
Sairaalasta päästyäni, olin hetken jo omilla jaloillani enkä horjunut henkisesti. Mutta ei se hyvä olo kauaa kestänyt, tunsin olevani yksin olojen kanssa ja mikään ei tuntunut miltään.
Kuten aiemmin mainitsin, niin aloin käydä terapiassa vuonna 2010, sain avautua asioista “tuntemattomalle”. Se oli aina viikon kohokohta. Aluksi oli tapaamisia viikon välein. Sitten ne harvenivat henkilöstöpulan vuoksi. Näihin aikoihin oli kovia ylä- ja alamäkiä. Mieliala vaihteli tosi paljon jopa yhden päivän aikana.
Vaihdoin psykiatria, henkilöstöpulan ja muhin tehtäviin siirtymisen vuoksi. Olen yhteensä vaihtanut “juttuseuraa” näiden vuosien aikana useaan otteeseen.
Koenkin että mielenterveystyöhön tarvittaisiin lisää resursseja, koska masennus on yleisempää kuin luulisi. Kaikilla on joskus paha olla, mutta pidempään jatkuneeseen pahaan oloon pitää puuttua.
Kun uudessa asunnossani taistelin olojeni kanssa ja kävin noin parin viikon välein juttelemassa asioistani, olin siitä huolimatta hukassa ja masentunut. Elelin yksikseni ja hukutin pahaa oloani erilaisiin päihteisiin ja yleiseen sekoiluun. Olin hukassa.
Kun siinä sitten rimpuilin elämässäni, niin kaikki muuttui yhtäkkiä kun tapasin nykyisen kihlattuni. Hän toi valoa ja uskoa itseeni elämässäni. Aloin myös vääntää musiikkia uudestaan. Kipinä kaikkeen syttyi hänen ansiostaan. Toki myös silloin, sen jälkeen ja edelleen tulee ylä- ja alamäkiä olon suhteen ja on jaksoja jolloin ollaan tosi maassa. Mutta niistä noudin aina rakkaani tuen ja kannustuksen avulla. Toki musiikin tekemiselläkin on omat vaikutuksensa, se on jotenkin puhdistavaa tehdä musiikkia sen hetkisestä fiiliksestä. Se on kuin runoutta taustamusiikin kanssa.
Lääkityksestä näiden vuosien varrella sen verran, että lääkitykseni on vaihdettu ties kuinka useasti jotta löydettäisiin mulle sopiva lääkitys. Nyt vasta viime vuoden lopussa löydettiin mulle sopiva lääkitys.
Nyt asiat ovat menossa kokoajan parempaan suuntaan, onhan tässä yli kuusi vuotta taisteltu masennuksen ja välillä myös psykoottisen masennuksen kanssa.
Palataan jälleen siihen musiikkiin. Musiikki on mulle tärkeä, siksi painotan sitä tässä useasti. Näen että jokainen on hyvä jossain, ja jokaisen kannattaakin kokeilla omaa luovuuttaan, se voisi auttaa niin hyvällä kuin huonolla hetkellä.
Sitten uusimman biisini pariin:
“Demonit” -biisi syntyi yhdeltä istumalta kun tuli alamäki elämässä, halusin purkaa sen mikin ääressä ja niin syntyi “Demonit”.
Myöhemmin on tulossa myös toinen pahaan oloon keskittyvä biisi “Hukun” jossa käydään läpi omia oloja pahimmillaan.
Käykää kuuntelemassa biisini youtubessa osoitteessa:
Ohessa myös linkki suoraan “Demonit” biisiin: http://youtu.be/8SgpgWTgWbM
Loppuun vielä kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea mun stoorin sairaudestani.
Kiitos
Jami/Jamico