Masennus vs masennus
Olen saanut masennus diagnoosin vuonna 2008, reilu seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Ihmisten asenteet ovat muuttuneet, sekä ymmärrys ja tieto masennuksesta ovat lisääntyneet. Tästäkin huolimatta ihmisillä on edelleen ennakkoluuloja, luulen että tulee aina olemaan. Helpostihan kaikki vieras ja tuntematon pelottaa ja jännittää.
Masennus sanan käyttö tuntuu joskus olevan aika yleistä ja voi arkikielessä tarkoittaa lähes mitä vain. Joku masentunut on hoidettavana psykiatrisella osastolla, toinen pärjää lääkkeiden ja terapian voimin kotona. Kolmas on masentunut kun on lihonut muutaman kilon eikä lempi mekko mahdu päälle tai ei ole rahaa mennä viikonloppuna baariin kavereiden kanssa. Tässä kohtaa mietin, eikö ihmisen olotilalle ole muuta sanaa kun masennus, kun joku asia ei oikein suju. Onhan se hyvä, että masennus on yhä arkisempi sana, mutta en pidä siitä kuinka sen merkitys unohdetaan. Jos jollain on vain huono päivä, kun se lempi mekko ei mahdu päälle, ei silloin ole kyse masennuksesta. Sanan käyttö tämmöisessä yhteydessä saa aikaan helposti mielikuvan, että kyseessä on joku kovin kevytkin mielentila joka on hetkessä pyyhkäisty pois.
Inhoan masennukseen liittyviä harmillisen yleisiä lausahduksia: ”Sinun pitäisi nyt vaan ottaa itseäsi niskasta kiinni. Kyllä se siitä kun ajattelet positiivisesti. Ei elämä kuule ole mitään ruusuilla tanssimista. Masennus nyt on sellainen muotisairaus nykyään.” Ihmiset joiden elämä on myllerryksessä masennuksen takia; eivät ehkä pääse ylös sängystä, tunne juuri koskaan onnea tai iloa, uskalla poistua kotoa, pysty keskittymään lukemiseen tai jaksa huolehtia itsestään. Masentunut ihminen pelkää ehkä väkijoukossa, saa paniikkioireita kaupassa tai kärsiin monista psykofyysisistä oireista.
Voitaisiinko siis puhua asioista niiden oikeilla nimillä? Masennus on mielensairaus joka usein vaatii keskustelu- tai lääkehoitoa, eikä mene ohi muutamassa päivässä. On ihmisiä joita saattaa loukata masennus sanan käyttö löyhässä käytössä. Jos kaverin sosiaalisen median päivityksessä lukee: ”Viikonloppu masennus, olen lihonut neljä kiloa.” Voi ajattelemattaan loukata ihmistä joka on toista vuotta sairauslomalla kun masennus ei meinaa helpottaa. Tarkoituksenani ei ole olla mikään mielensäpahoittaja, joka ärsyyntyy ihmisten kommenteista tai kirjoituksista. Lähinnä ihmettelen miksi toisaalta niin ennakkoluuloja herättävä sairaus saa toisinaan niin mitättömän merkityksen. Tämä saa ihmiset helposti ajattelemaan, ettei masentunut oikeasti ole sairas tai masentuneen tulee toimia kuten muidenkin.
Silloin kun masennus vei minut pois kaikesta kauniista. En tavoittanut elämisen arvoista elämää. Olin poissa työelämästä kolme vuotta. Toisina päivinä pelkäsin kuolevani, toisina toivoin jo sitä. Seuraavan kerran kun päivität sosiaaliseen mediaan olevasi masentunut huonon päivän takia, mietit mitä viestit sillä muille.
Kuva Timo Turkka