Masennus, syömishäiriö ja seksi
Seksi on kaunis ja herkkä sekä samaan aikaan kielletty ja vaiettu puheenaihe. Miksi seksi on niin tunteita herättävä aihe, vaikka seksuaalisuus ja seksi koskettavat meistä jokaista. Kirjoitan tänään teemasta masennus, syömishäiriö ja seksi, parisuhteen näkökulmasta. Aiheesta minulla ei ole kokemusta sinkku näkökulmasta. Sain diagnoosin vaikea synnytyksen jälkeinen masennus ollessani 25 vuotta, elin parisuhteessa ja meillä oli kaksi pientä lasta, vauva ja taapero. Masennus oli todella rankkaa aikaa parisuhteelle ja seksi vähintäänkin haastavaa. Syömishäiriöni ja hukassa ollut minäkuva toivat lisää mutkia.
Masennuksen ja syömishäiriön kourissa inhosin itseäni ja kaikkea minussa. Olin mielestäni epäonnistunut, huono, ruma ja lihava. Puolisoni halu koskettaa, halata, pussata, haluta minua, tuntui kamalan ristiriitaiselta. Samaan aikaan oli ihanaa, että puolisoni piti minua edelleen ihanana ja kosketus tuntui hyvältä, toisaalta koin mieletöntä epävarmuutta omasta kehostani ja pelkoa siitä jaksaako puoliso rinnallani.
Masennus sai minut vetäytymään kuoreen, pelkäsin kaikkea. Pelkäsin, että mieheni löytää jonkun kauniimman, upeamman ja helpomman kumppanin. Olin todella epävarma itsestäni, en kokenut itseäni viehättäväksi tai haluttavaksi. Pohdin liikaa miltä minä näytän, millainen olen ja se vei paljon seksin nautinnosta. Pikkulapsivaihe toi omat haasteensa seksiin. Tissit olivat tihkuvat maitohinkit, lapset paljon kiinni minussa ja molemmat olivat herkkäunisia. Kun lapset oli iltaisin saatu nukkumaan, voin rehellisesti kertoa, etten todellakaan olisi jaksanut seksiä. Toki se joka kerta tuntui hyvältä, mutta mieluummin olisin nukkunut ja levännyt, tai ainakin yrittänyt. Heräilevien lasten ja omien univaikeuksien takia, nukkuminen oli melko hankalaa.
Aloin pitää omana syynäni sitä, että parisuhteessa oli vähän seksiä ja pelkäsin miehen etsivän sitä muualta. Jokaisella meillä on kuitenkin tarpeemme. En uskaltanut luottaa siihen, että olin sairas ja sain sairastaa. Pidin omana syynäni sitäkin, jos lapset heräsivät keskeyttämään seksin. Oma mieli oli niin sekaisin, etten tajunnut, ettei se ollut kenenkään vika. Koin kuitenkin aiheuttaneeni pettymyksen miehelleni.
Masennuksessa tunteeni menivät välillä todella vuoristorataa, ajatus karkaili ja yhteen asiaan keskittyminen oli vaikeaa. Minun oli vaikeaa olla juuri siinä hetkessä, pääni sisällä kävi niin levoton kuhina koko ajan, ette mieli ei pystynyt pysähtymään. Sama levottomuus valtasi seksin aikana. Päässä pyörivät arjen huolet ja murheet, oma epävarmuus ja kokemani ulkoinen riittämättömyys. Joskus aloin itkeä huonoa oloani seksin aikana tai sen jälkeen. Tämä oli hämmentävää sekä itselleni, että puolisolleni, vaikka kerroinkin mistä oli kyse. Koin, etten pystynyt täyttämään tehtävääni vaimona seksuaalisesti, kuten en muutenkaan. Halusin haluta enemmän miestäni ja seksiä. Niin, että se tulisi luonnostaan ja itsestään, ilman että siihen liittyisi sen enempää kieroutunutta ajatuksenjuoksua. Mietin mikä minussa nuoressa naisessa on vikana, kun en halua. Aiheesta oli vaikea puhua tuolloin mieheni kanssa, olin lukossa monen asian suhteen. Pystyin kuitenkin kirjoittamaan miehelleni ja kirjoitinkin paljon.
Halusin, että mies pitää minua lähellä, silittää, halaa ja pitää kädestä. Niinäkin hetkinä kun kykenin vain makaamaan ja itkemään sängyssä, pelkäsin menettäväni mieheni. Vaikka hän piti minua tiukasti kädestä kiinni ja lupasi pysyä rinnallani, ikuisesti.
Syömishäiriö on kulkenut elämässäni noin 13 vuotta, masennus noin 4 vuotta. Kaikkein epävarmin olin itsestäni silloin kun nuo molemmat sotkivat elämääni. Syömishäiriö sai minut kokemaan itseni ulkoisesti riittämättömäksi, masennus sisäisesti. Se, että kaikesta omasta huonommuuden tunteesta huolimatta mieheni halusi juuri minua, oli henkisesti ja itsetuntoni kannalta tärkeää. Minä riitin, minä en ollut huono ja kelvoton. Luotin mieheeni ja siihen, ettei hän riko minua enempää. Seksin suhteenhan ihminen on todella auki ja herkillä toiselle. Pelkäsin mokaavani ja epäonnistuvani vaimona ja seksin suhteen, taas yhdessä asiassa lisää elämässä.
Pikkuhiljaa molemmista toivuttuani aloin löytää todellisen naisellisuuteni. Aloin tutustua itseeni ja kehooni. Aloin nauttimaan seksistä ihan uudella tavalla ja koin että sekä omat, että mieheni tarpeet täyttyvät. Tähän en olisi pystynyt ilman miestäni. Ja tuossa hän vastapäätä istuu edelleen, ikuisesti.
Uskon, että minä tai me emme ole yksin asian kanssa. Vaan tämä koskettaa varmasti muitakin pariskuntia. Kirjoituksella haluan myös nostaa asiaa esiin ja lisätä ymmärrystä tämänkin asian suhteen.
Kuva Timo Turkka
Saila Turkka