Kun kotona ei voi enää olla
Oli vuosi 2013 ja minä olin duunari, joka teki päivää 7-15.30. Joka päivä mä töitä teen joka ainoa aamu seitsemäksi meen. Joka ainoa aamu keljuttaa, jos huonon työkaverin sä saat.
Sain näsäviisaan ja neuroottisen työkaverin, joka vain kehui itseään. Olin tavallaan esimiesasemassa ja näin ollen paineet olivat kovemmat, kuin rivimiehellä. Huusin kaverille kun olin ihan poikki, työasioista väsyneenä. Onneksi kaverisuhteet sentään kestivät tämän syvän väsymyksen aiheuttaman kiukun.
Menimme kaverin kanssa viikonloppumatkalle hotelliin. Kaupungin nähtävyydet jäivät katsomatta ja viikonloppu kului lähinnä nukkuessa ja ahdistuessa. Niinpä kaupungin upeat nähtävyydet jäivät näkemättä. Skitsahtaminen ei tule kello kaulassa.
Sääntö numero yksi älä väsytä itseäsi töillä burnoutiin partaalle. Töitä ei kannata tehdä todellakaan liikaa, jos vaan on langat hallussa. Pitää tietää mikä väsyttää ja paljonko töitä voi oikeasti tehdä. Jos haluan arvion työkunnostani niin kysyn tästä asiasta minun pomolta. Minulla ja pomolla on erittäin hyvät välit, jonka olen omalla sielullani ansainnut.
Kaiken surun ja tuskan jälkeen löysin oman tarkoitukseni, jolla elätän osaksi tulevaisuudessa itseni.
Minulla oli ennen todella paha olo, mutta nykyään päivä paistaa risukasaankin.
Elämä on minun mielestäni arvokas lahja, jota pitää elää optimistisella asenteella. Naura iloitse ja vaikkapa itke onnesta tai yritä olla onnellinen. Tätä et saa edes rahalla. Onnellinen olo on naurun kanssa onnen päämäärä. Ole kiitollinen, jos kaikki on mennyt putkeen, ei parin viikon viinaputkeen.
Minun elämäni on ollut kuin dominopeli. Nyt palikat ovat niin tiukasta paikoillaan, ettei tuuli hönkäise dominoefektiä liikenteeseen. Nyt yritän olla kiitollinen, kun ei enää ahdista.
Sairastuin uudelleen, loppuun paloin ja kesti muutamia vuosia, ennen kuin sain tsempattua itseäni liikenteeseen. Psyykkiset arvet eivät parane nopeasti, vaan pitkän kuntoutuksen kautta työstettynä.
Nyt saan joka päivä neuvoja elämään ja en pala loppuun pelissä nimeltä elämä…
Kerron seuraavassa kirjoituksesta kuinka huono jakso alkoi elämässäni.
Eli niin kuin telkkarissakin JATKUU.
Teksti: M40