Korona-ahdistus
Koronasta johtuva ahdistus valtaa ajoittain mieleni, vaikka pääsääntöisesti en sitä murehdi liiaksi. Minua ei ahdista itse korona tai mahdollinen sairastuminen. Jos minä tai joku perheestämme sairastuu, sitten on tarkoitettu niin ja sitten katsotaan, miten toimitaan. Etukäteen murehtiminen ei auta asiaa. Minua ei myöskään ahdista kotona oleminen tai etätyön tekeminen. Rakastan olla kotona ja etätöitä olen tehnyt pari päivää viikossa jo ennen koronaa. Olen kiitollinen, kun saan tehdä etätöitä ja minulla on ylipäänsä töitä, se ei ole koskaan itsestäänselvyys. Vaihdan ajatuksia päivittäin läheisteni ja ystävieni kanssa, eli sosiaalinen elämäkin on ihan tasapainossa, vaikka välillä olisikin kiva nähdä ja rutistaa oikein lujaa.
Olen miettinyt paljon, mikä minua sitten oikein ahdistaa tässä tilanteessa? Minua ahdistaa se, että välillä minun on todella vaikea olla toisten puolesta onnellinen. Minun on välillä vaikea ymmärtää toisten valintoja. Välillä syntyy mielikuva, ettei suosituksia ja rajoituksia noudateta. Niin kauan mennään ja tehdään, kunnes kielletään täysin. Omaa maalaisjärkeä ei osata ja haluta käyttää. Ikään kuin emme haluaisi ja olisi valmiita tekemään sen eteen, että saisimme Koronan kuriin. Vaikka toki se tuskin on yksin meidän käsissämme, uskon, että voimme kuitenkin siihen vaikuttaa. Meillä on esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositus, että kaikkea matkustamista kotimaassakin pitäisi rajoittaa vain välttämättömään. Toki tämä on tulkinnanvaraista mikä on välttämätöntä. Kaikki lomamatkustaminen, kyläily tai illanistujaset tuskin sitä on. Maski toki on paljon helpompaa pukea, kuin jättää juhlat tai lomareissu väliin, siksi sitä varmasti noudatetaan paremmin.
Viime viikolla oli upeaa seurata somesta toinen toistaan upeampia kuvia Lapista ja toki toivon, että ihmiset nauttivat lomastaan. Tässä on kuitenkin se kohta, missä minun on välillä vaikea olla aidosti onnellinen heidän puolestaan. Ymmärrän, että se varmasti tuli tarpeeseen ja oli ihanaa. Tartuntaluvut on kuitenkin olleet nyt surullista luettavaa.
Surullista tästä tekee myös se, että meillä on iso joukko ihmisiä, ketkä joutuvat venymään koronan takia äärimmillään omassa työssään. Ja toinen iso joukko ihmisiä, ketkä ovat lomautettu, irtisanottu tai yrittäjiä, joilla ei ole mahdollista harjoittaa omaa ammattiaan. Näiden ihmisten puolesta harmittaa, kun mennään ja tullaan. Ollaan välinpitämättömiä, eikä osata tai haluta katsoa asiaa toisen näkökulmasta. Luulen, että meistä ihan jokainen haluaisi, että korona olisi pian ohi ja pääsisimme palaamaan taas uuteen normaaliin, entiseen tuskin on mahdollisuutta.
Muutimme perheemme kanssa syyskuun lopussa Helsingistä Nurmijärvelle eli asumme Uudellamaalla, täällä yhdessä pahimmista pöpöpesistä. Kuluneen viiden kuukauden aikana olen käyttänyt julkista liikennettä kaksi kertaa, kerran piti käydä vaihtamassa työkone uuteen ja kerran kävin juoksemassa maratonin ystäväni kanssa kahdestaan Helsingissä. Toisen kerran tapasin toista ystävääni Luukin ulkoilualueella retkeillessä, siinä on minun viiden kuukauden aikaiset tapaamiset. Olemme tehneet perheeni kanssa päätöksen jo syksyllä, että vältämme matkustamista ja kyläilyä. Emme halua ottaa riskiä, että veisimme vaikka mummolaan tuliaisena koronan. Viimeksi olenkin nähnyt vanhempia ja appivanhempia syksyllä, sisaruksiani joskus kesällä. Kuntosaliharrastuksen olen vaihtanut kotijumppaan lopullisesti jo kesällä 2020. Etätöitä olen tehnyt ihan pian vuoden! Kaupassa pyrimme käymään vain pari kertaa viikossa. Minulla on mies ja kaksi lasta, seuraa ja harrastuskavereita riittää kyllä. Tässä olen äärimmäisen kiitollinen, uskon että monelle yksin asuvalle tilanne on paljon haastavampi. Koronakuplassa oleminen on minun ja perheemme valinta. Silti välillä iskee epäusko, olemmeko jotenkin idiootteja, kun toimimme näin? Haluan kuitenkin uskoa, että jos tällä on edes pieni estävä vaikutus koronan leviämiseen, se kannattaa.
Ymmärrän, että tilanne on ihan kaikille haastava. Emme varmasti tiedä miten korona saadaan kuriin tai kuinka kauan se vielä kestää. Osalla tilanne on helpompi ja osalle todella rankka. Itselleni rajoitukset ovat toisteiseksi olleet melko helppoja, toki vaatineet sopeutumista. Nyt on väläytelty jo ulkonaliikkumiskielto mahdollisuutta ja se olisi minulle varmasti vaikeaa ja ahdistavaa!
Saila Turkka
Kuva Timo Turkka