Kodittoman arki
Olin nuori mies, jotain 18 vuotta, kun tuli erimielisyyksiä vanhempieni kanssa. Tästä tuli salamavauhtinen muutto, omaan talouteen. Lensin parin vuoden päästä pellolle, kun en ollut maksanut vuokria. Olin holtiton ihminen ja olin törsännyt kaikki rahat viihteellä olemiseen. Niin käy monelle nuorelle ja ostin osamaksulla viihde-elektroniikkaa.
Näistä ostoksista pistin taas pään piiloon pusikkoon ja minulta lähtivät luottotiedot. En enää saanut kämppää ja olin koditon. Enää ei ollut paikkaa mihin pääsee rauhoittumaan ja elämään elämää. Muistan erään kerran kun olin aamuyöstä kesällä pihalla ja näin hirven keskellä kaupunkia. Tämä elikko halusi ahdistettuna tulla kimppuun. Eläin ei tullut lopulta kimppuun. Vannoin, että jos joskus saan kämpän, niin pidän siitä kiinni.
Päivät kuluivat yleensä ryypätessä tai lääkkeitä käyttäessä. Olin aina ihan sekaisin ja ainoa harras toive oli oma kämppä. Yleensä sitä pääsi jonkun kaverin luokse yöksi. Oli joskus rahaa, niin mentiin hotelliin puhtaisiin lakanoihin tai jos ei ollut rahaa kaverillani oli auto niin nukuttiin siellä. Muutaman kerran on tullut nukuttua rappukäytävässä. Mutta en ollut työntämässä mitään ostoskärryjä likaiset vaatteet päällä. Enkä tehnyt sillan alla tynnyriin tulta ja lämmitellyt siinä, kuin leffoissa.
Muistikuvani tästä ajasta on ääretön syvä väsymys, kuin piti olla aina valppaana. Öisin olin useasti liikkeellä, ja ryyppäsin baareissa viinaa. Pilven polttamisella sain vähän iloa kurjaan tilanteeseen. Se rupesi naurattamaan ja toi mielihyvää elämään, vaikka kaikki oli päin helvettiä. Nykyään en pysty enää polttamaan pilveä, kun joudun psykoosiin. Ihan kiva olo tuli tästä pilvestä ennen kuin tuli tämä sairaus. Jos pitää ruveta pistämään rankinglistaan, niin kannabis on hyvä, mutta sitä ei ole vapautettu. Syystä, että siitä joutuu psykoosiin. Toisaalta, jos pitäisi valita, jota haluaisi ihmisten käyttävän se olisi kannabis. Toisaalta on taas olemassa delirium, joka on helvetin paha juoppohulluuskohtaus.
Sain asuntolapaikan ja ensimmäisenä iltana, kun olin siellä niin minulle ehdotettiin, että tarvitsenko pimeää viinaa tai pillereitä, kieltäydyin heti. Menin syömään aamupalaa ja minulle tultiin haastamaan. Joku taas huusi, että mihin hän on laittanut kipulääkkeet. ”Lääkkeiden väärinkäyttöä”. Haastoi riitaa, kun oli hävittänyt lääkkeet sekaisin ollessaan
Niinpä hommasin eri asuntolasta paikan ja sain taas hengähtää. Tämä asuntola oli kaupungin laidalla, poissa huumeiden ja Alkojen luota. Täällä heräsin aamulla ja sain uuden huonetoverin. Hän avasi kassinsa ja otti sieltä asuntolassa selviämiseen tarvittavat puukon ja kirveen. Silloin ajattelin, että tästä ei hyvä seuraa, jos aseistariisunta ei meidän välillä toimi. Niinpä otin puukon ja kirveen haltuuni ja hävitin ne myöhemmin.
Ajattelin tästä, nyt töihin ja pois täältä niin pian, kuin mahdollista. Palkkasin uuden huonetoverini töihin tähän firmaan missä olin. Maksoin 1/3 osan nettopalkastani. Niinpä sain hyvän muuttokaverin, joka teki kovasti töitä. Ansaitsi kyllä palkkansa. Hän oli vaan aamuisin ihan krapulassa ja pillereissään. Niinpä oli kulunut pari kuukautta ja sain kämpän. Tämä oli muutos mun elämässäni. Sain vielä paremman kämpän myöhemmin. Harrastuksiakin tuli myöhemmin ja elämä näyttää nyt kaikin puolin paremmalta.
Elämässä saa kyllä kaiken mitä uskaltaa toivoa, mutta ei heti. Onni suosii rohkeaa…
Teksti: M40