Itsetunnon kohottaminen päihteillä
Olin siinä 13–14 -vuotias, kun join ensimmäiset kännit. Oli syksy ja juotiin kallista viskiä, jonka kaverini oli varastanut vanhemmiltaan. Rupesi nukuttamaan ja pistin hiekalle nukkumaan hetkeksi. Sammuin ja joku tuli herättelemään minua. Minulta kysyttiin olenko saanut sairaskohtauksen. Vastasin tähän, että minulla on kaatumatauti. Niinpä minulle soitettiin ambulanssi ja ensihoitajat sanoivat, että ei pojalla ole mitään kaatumatautia. Poika on ihan kännissä, viedään hänet kotiin.
Oli juhannus, olin hiekkarannalla ja pääsin suutelemaan tyttöä. Olin 14-vuotias ja vannoin, että kyllä juon viinaa. Ajattelin automaattisesti, että jos juo, niin saa naisia. Semmoista kännisekoiluahan tämä oli. Tämähän oli ainoa tilaisuus jutella naiselle, kun on ujo teinipoika.
Omaan todella hauraan ja herkän sielun. Tämä tuntee ja arvioi todella tarkasti kaikki tapahtumat. Siksi, että ihminen on herkkä, on toisaalta huono juttu. Jos onnistuu olemaan herkän lisäksi myös määrätietoinen, niin siinä on hyvä paketti.
Jos sielu on ihan nujerrettu, niin sitä on vaikeaa saada kuntoon. Minä esimerkiksi olen saanut tämän kirjoittamisen lahjan. Joka on antanut oikeanlaista hyvän olon tunnetta. Tämä kantaa minua lopun elämää.
Olen sanonut läheisilleni, että kehukaa minua koko ajan.
Nämä pillerit ja viina nostavat sairaanloiseen tasoon itsetunnon. Kannattaa haastaa itsensä ja testata, uskaltaako keskustella kauniin naisen kanssa muuten, kuin ihan sekaisin. Minä uskallan kyllä jutella kauniiden naisten kanssa. Enpä uskaltanut ennen vilkaistakaan, kiitos tukijoukkojeni. Sehän on illan päätarkoitus, että jos saa naisseuraa kapakasta. Alussa oli hienot yökerhot ja kauniita naisia. Lopulta joku pubiruusu, suomalainen iskelmä musiikki ja paskat fiilikset.
Ei se itsetunto ole itsestäänselvyys, sitä pitää hoitaa kuntoon. Kaikista tärkein tässä asiassa on onnistuminen elämän vuoristoradassa.
Muista olla armollinen itsellesi ja pyydä arvostusta itsellesi. Näin voit selvitä ilman päihteitä…
Teksti: M40
Kuva: Pixabay