Hullun näkökulmasta
Hullun näkökulmasta:
Me maksetaan jo nyt veroja. Mielenterveysyhdistykset maksaa veroja, ja näiden yhdistysten työntekijät maksaa veroja. Ja me itsekin maksetaan veroja. Kun sektorimme rikastuu myös verojen maksaminen runsastuu ja monipuolistuu, monilähteistyy. Olemme yhä tärkeämpiä myös verokertymän osalta.
Tähän on lisättävä säästöt jotka tulee siitä, että veroilla katettavia hoitoja tarvitaan vähemmän meidän toiminnan ansiosta (tutkittu juttu).
Niinpä meidän tulopuoli on turvattu matkalla uusiin asioihin.
Meikäläistä, useasta suunnasta kuulemaani uutta ajattelua on seuraava: Terveillä on raskaat työt ja kova stressi. Siksi, että he ovat ahnehtineet niin kaiken itselleen. Heidät on opetettava jakamaan enemmän asioita meidän kanssa, niin sillä tavoin heidän tilanne helpottuu ja huojentuu. Ja meidän tilanne helpottuu ja huojentuu myös aivan samalla tavoin. Meidän tilanne on ollut taas sitten sillä tavoin vaikea, että meillä ei olekaan ollut oikein yhtään mitään, ei työtä, ei vastuuta, ei tuloja, eikä paljoa ole osallistuttu kansantalouteenkaan. Ollaan oltu aikalailla tyhjiössä.
Niinpä tulopuolemme on lopulta nousujohteinen. Tarkasti ottaen useimmat meistä hyötyvät pienten ja jotkut suurempienkin vastuiden kantamisesta.
Iskulause: Työnjako. Vastuidenjako. Tulojenjako. Verotus. Kansantalous.
Juha Korkee, Hyvinkää
