Hullu puutarhuri
16.6.2017
Sä tunnet niitä Helsingin herroja, mutta sä et tiedä, missä on Pöyrisjärvi? Sulla on kuule iso aukko sivistyksessä. Siellä tunturissa kun katsoo, miten pienet Myrocaria germanicat kasvaa – sillai nätisti vinossa – niin se on kuule maailman hienoin asia.
Tai sitten – jos ajatellaan linnunradan perspektiivistä, niin eihän sitä tunturia tietysti edes näy.
Tällainen on vankeinhoidon virkamies parhaimmillaan, tällainen on puutarhamme työnjohtaja, joka ohjaa meitä tunteet edellä.
Hän kutsuu itseään Hulluksi Puutarhuriksi.
Hän saa meidät aina hyvälle tuulelle – oli edeltävä viikko vankilassa ollut miten hankala tahansa. Tulee väkisinkin sellainen olo, että tässä kuitenkin ollaan vielä ihmisiä.
Hänellä on jo hieman harmaantuneet hiukset, joita hän pitää poninhännällä – mutta ei aina. Joskus ne pitää ottaa esiin ja esittää hevikitaristia – tai sinkoilla nurmikolla nelinkontin ja esittää härkää taistelussa, jossa itse olen matadori.
Ja varsinkin juuri saapuneille, uusille vangeille – joilla jää usein suu auki. Yleisöä pitää aina olla.
Kun mä rakensin meidän taloa, niin mä päätin, että mä en huuhtele mun paskoja juomavedellä tai lämmitä taloa millään atomisähköllä. Siksi mä rakensin kompostikäymälän ja hakekoneen. Meidän omat lampaat mä kasvatan itse ja myös teurastan ne. Se on sillä lailla niitä elämiä ajatellen inhimillistä, kun mä teen niistä ruokaa mun lapsille.
Retkiä Nuuksioon kansallispuistoon tai Sipoon metsiin tehdään vuosittain useita. Vajaan kolmen-kymmenen vuoden aikana Hullu Puutarhuri on vienyt vankeja luontoon satoja kertoja. Kalasta-maan, kanoottiretkelle, Korkeasaareen – tärkeintä on yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen.
Vangit on mun terapiaa!
Hän osaa taitavasti yhdistää eri kansallisuuksia keskenään ja näin muodostuu usein pysyviä kaveri-suhteita, jotka jäävät voimaan myös vapauden koittaessa. Ystävyys ja luottamus ovat joillekin vangeille täysin uusia asioita. Puutarhurimme ei osaa kunnolla englantia, mutta se ei tahtia haittaa. Työ- ja henkilökohtaiset asiat selvitetään ilmeillä, naurulla ja – halaamalla.
Ei tule heti ensimmäisenä rikokset tai päihteet mieleen tämän työnjohtajan alaisuudessa. Minulle hän esim. opetti kärsivällisesti, miten arvopuita hoidetaan – estetiikkaa unohtamatta.
Hei, nyt lähdetään viemään lampaita saareen ja hoitokoteihin vanhusten iloksi!
Olin puutarhan joulumyynnin alkaessa ollut jo monta vuotta vankilassa, eikä hyvästä joulumielestä ollut enää tietoakaan. Kun sadat joulukukat oli pakattu ja myyty, sekä toivotettu puutarhan asiakkaille hyvää joulua ja viimeinenkin asiakas oli lähtenyt kotiin, puutarhurimme halasi meitä jokaista. Hyvää Joulua.
Keravaa muistellen, kiitos Hannu.
t.Veli-Matti
