Elämäni värit
Terveisiä kaksipäiväiseltä Elämäni värit -kurssilta Mustasaaresta. Meitä oli yhdeksän osanottajaa, joista kahdeksan oli naisia ja minä olin ainoa mies. Ohjaaja oli taideterapeutti, kuvataiteilija Tuija Varjoranta.
Maalaaminen on yksi taideterapian muoto. Tuija Varjoranta korosti aloituspuheenvuorossaan sitä, kuinka meidän tulisi päästä irti suorittamisesta. Maalausprosessi ja ryhmässä olo on tärkeämpää.
Me osanottajat olimme suhteellisen iäkkäitä, tuskin oli mukana yhtään alle nelikymppistä, ehkä ei yhtään alle viisikymppistä. Teimme kukin omalla tavallamme annettuja tehtäviä. Ohjeet eivät olleet autoritääriset, sillä sai myös toteuttaa maalaamisessa täysin omia ideoitaan, jos siltä tuntui.
Maalaaminen teknisesti oli suhteellisen helppoa; käytimme vesivärejä ja kostutimme paperin ennen maalausta. Jos halusi värien seikoittuvan, kannatti maalata märemmälle pinnalle. Jos taas halusi tarkkarajaisempia muotoja, niin kannatti maalata vain vähän kostealle pinnalle.
Aloitimme molempina kurssipäivinä kello 12.30 ja lopetimme kello 17.30. Kumpanakin päivänä tarkastelimme tekemiämme töitä. Kyse ei ollut arvostelusta, vaan enemmän kommentoimme, mitä olimme tunteneet ja miten koimme jonkun muodon tai värisommitelman.
Mielenterveyskuntoutujat ovat joskus arkoja lähtemään muiden ihmisten pariin. Kuitenkin ryhmässä olo, tehtävien tekeminen eli maalaaminen tässä tapauksessa ja omien tunnelmien ja mielleyhtymien kertominen ovat hyödyllisiä, voimaannuttavia prosesseja.
Mitä minä sain Elämäni värit -kurssilta? Sain olla merellisessä luonnossa kahtena päivänä useita tunteja, sain maalata sitä, mikä tuntui oikealta ja sain antaa ja vastaanottaa lempeää ja rakentavaa palautetta. Ihmisten pariin kannattaa ehdottomasti mennä, kannattaa kokeilla jotakin uutta.
Kirjoittanut: Timo Krohn
