Yliluonnollinen, todet, rukous
Mun viime talvena kehittämä ja jonkunverran levittämä teoria. On mennyt myös yhdelle papille ja yhdelle evankelistalle:
1.) Yliluonnolliseen ei juuri kukaan usko, mutta jos uskoo, se on hänelle sekä ruumiillisesti, sosiologisesti, psykologisesti, että kulttuurisesti epäterveellistä, ja aiheuttaa kaikkia näiden alueiden sairauksia, sekä huonoa menestystä taloudessa.
2.) Yliluonnollisen uskotteleminen toisille on samallatavoin sairauksia ja köyhyyttä aiheuttavaa, kuin yllä esitetty, ja lisäksi siitä tulee vielä sitten syyllisyyttä tietoisen valehtelemisen tapauksessa, ja tiedostamattomuusvammoja ja -sairauksia ymmärtämättömyyden tapauksessa. Jos ajatuksena on, että se voima on koko, myöskin loppu todellisuus, niin silloin ollaan jo paremmin oikeilla jäljillä.
3.) Taas tosiin uskominen vahvistaa, on erittäin terveellistä, parantaa, ja tekee perustuksia henkisen ja aineellisen rikkauden kukoistukselle. Ja korjaa ja parantaa kulttuuriakin. Tosia rukoileminenkin on tällä samalla tavalla rikastuttavaa, ja köyhyyttä, sairautta ja kärsimystä poistavaa.
Kaikki uskominen ei ole siis haitallista, vaan tosiin uskominen, toisille uskottelemien, ja tosia rukoileminen on erittäin hyödyllistä, myös yhteiskunnan ja ihmiskunnan asioissa.
Lääketiede onkin saanut paljon selvyyttä viime vuosikymmeninä muun ohessa plasebo-, nosebo-, ja lume-tutkimusten valaistua sen laajemman alueen lääketieteelle, että myös ajattelu on jotakin olemassaolevaa ja todellista. Aivojen aineissa tapahtuvaa liikehdintää. Nyt lääketieteen kärkijoukko lähtee siitä, että kaikki riippuu ajattelusta. Pitää vain oppia ajattelemaan oikein. Se ei ole mitään hirveätä tarkkuuteen pyrkimistä, eikä sellaista neuroottisuutta. Vaan paremminkin se on vapautumista, kahleista vapautumista, ympäristön asettamista kahleista vapautumista, ja itse itselleen asettamista kahleista vapautumista.
Ihmisten oikeudet, myös lääkärien valtavirtauksen eli enemmistö-typerämmistön, julistamat tuomiot, kuten vaikka parantumattomuus-tuomiot, ovat vajavaisia ja vääriä. Virhe, seuraukset, kostautuminen. Luonnonoikeus. Luonnonvoimat ovat riittävät ja kaikkialle ulottuvat. Yliluonnollista ei ole eikä tarvita. Yliluonnollisen uskotteleminen toisille on monen asteisesti tuhoavaa, ja tuho osuu julistajaankin.
Esimerkiksi ennen aina minulle oli selittämätöntä se, että miksi toiset paranevat rukouksen voimasta ja toiset taas eivät lainkaan, vaan menevät huonompaan kuntoon, ja lisäksi tapahtuu näennäisparanemisia, eli sitä, että ihminen hetkeksi virkistyy kovasti, mutta sitten sortuu takaisin surkeuteen. Jos kaikki rukous olisi yhtä tyhmää, tämä tilasto tulisi aivan toisenlainen, kaikkien kunto huononisi.
Talvella sitten keksin. Kun evankelista rukoilee sairaan puolesta, se evankelista ei hallitse, osaa, ja ymmärrä, mitä siinä tapahtuu, ja hänen rukouksensa osuu siinä sairaassa ja sairaan ajattelussa enemmän ja tai vähemmän tosien alueisiin. Mitä enemmän osuu tosien alueisiin, sitä parantavampaa. Tapaus tapaukselta. Ja tämä on siis myös lääketieteen kärkiryhmän käsitysten mukaista, ja uusimpien tutkimustulosten kanssa samaa juttua. Rukousta pyytäneellä ihmisellä voi olla nimittäin sen suuntainen ajattelu, jo lapsuudesta alkaen itsestäänselvyytenä, että tämä kaikki on luonto, perimmältään, ja siitä jumalassakin on kysymys. Jumala on vain tavallaan se loppu-osa luonnosta, jota luonnontiede ei vielä tunne. Ja kuten tieteestä tiedämme, luonnontiede tähän ajatukseen sopivasti, tunteekin vasta osan luonnosta. Tällainen ihminen siis ajattelee, että kaikki täällä on luontoa, vaikka tiede tuntee siitä vain osan. Hänen uskomisensa on tosiasioihin uskomista, tunnettuihin, ja vielä valloittamattomiin. Näistä vielä valloittamattomistakin hänellä on se vakaa käsitys, että ne ovat luontoa, eivätkä yhtään mitään yliluonnollista. Ja ettei yliluonnollista voikaan olla. Se on oikeaa realismia.
Siis samalla, kun lääketieteessä on selvinnyt, että kaikki riippuu ajattelusta, samalla sekin on saanut selvityksensä, miksi toiset paranevat rukouksesta. Tosiin uskominen on tämä vahva terveyden ja menestyksen voima. Käsitys, että yliluonnollista ei ole.
Liityin äskettäin skeptikoihin, Skepsis ry, ja kuulun ennestään Vapaa Ajattelijoihin ja Luonnonfilosofian Seuraan. Kaikissa näissä verkostoissa ollaan aktiivisia näissä asioissa. Saa jakaa.
Juha Korkee