Vähäinen, vieläpä alkeellinen tosi

Osalla myös edistyksekkäistä tiedemiehistä on se käsitys, että varsinainen paraneminen, korjaantuminen, paranoidisesta skitsofreniasta ja psykoosialttiudesta, on kehnosti mahdollista toisen psykoosin jälkeen, mutta ei enää lainkaan mahdollista kolmannen psykoosin jälkeen. Mulla on ollut kahdeksan syvää psykoosia ja 55 Kellokosken hoitojaksoa. Ikiääretö todellisuus on ykseys. Ihmis-persoona-otus on noin 98 prosenttisesti yksilö ja noin 2 prosenttisesti kollektiivinen. Materian lisäksi on olemassa tyhjä ääretön avaruus, seinämätön. Siten materia ei ole jumissa vaan pystyy liikehtimään. Olen itse kehittänyt teoriat kaksiulotteisesta ja yksiulotteisesta materiasta. Kaksiulotteinen on teoriaa ja yksiulotteinen filosofiaa. Sen lisäksi on vain kolmiulotteista materiaa, joka onkin se vanha materiakäsitys. Neljännestä ulottuvuudesta eteenpäin ulottuvuuksia voi olla vapaasti, mutta ne ovat aina teoriaa, teoreettisia ulottuvuuksia. Sillä tavoin minkä tahansa olemisen korjaantuminen on aivan yhtä helppo ja tavallinen luonnon asia. Ennenvanhaan selitetty juttu, että vaikeimmista sairauksista ei voi parantua, on erehdystä, ja sukua menneisyyden taikauskolle ja pakanuuden aikaisille kuville piruista ja pahoista hengistä. Nykyään ymmärrän, että materian järjestys ja järjestäytyminen(neisyys) vapaasti muuttuilee ajattelun liikuttelemana, sekä myös ympäristön töniessä ja tuuppiessa. Mitä siihen vaikeuteen tai mahdottomuuteen tulee, niin vaikeimmista tapauksista korjaantuminen on aivan yhtä helppo ja pieni asia, kuin mikä tahansa muu materian liikehdintä. Näitä korjaantumisia tapahtuu itsestäänkin, heti kun ihminen vapautuu muinaisaikojen harhauskoista. Sekä tehtyjen pienten, yksinkertaisten ja helppojen toimien tuloksena. Psykoanalyysin nerous ei ole siinä, että tehdään jotain kriiittistä massiivista ja vaikeaa, vaan se että tosi parantaa, vaikka olisi miten vähäinen, vieläpä alkeellinen tosi.

Juha Korkee