Utopiat ja rationaalinen

Viime perjantaina ilmestyneessä Suomen Skitsofreniayhdistys ry:n Poutapilvi -lehdessä:

Utopiat ja rationaalinen

Yleisissä ihmistieteissä on aikojen saatossa selvitetty aivan oikeilla ja tosilla tavoilla ihmisen terveyttä kaikilta puolilta, ruumiilliselta, filosofiselta ja sosiologiselta. Jos toimimme näiden teoroiden neuvomalla tavalla mielenterveys saadaan kyllä loistokuntoon. Mutta miksi näin ei sitten tapahdu, vaan tavallinen tarina on vanhuuteen ja kuolemaan asti sairasteleminen. Tämä johtuu siitä, että näiden teorioiden mukaisesti toimiminen onkin juuri senverran vaativaa, vaikeata, että se jää käytännön tosielämässä, hullun arjessa, utopiaksi. Ammattilaiset eivät suoriudu ihmistiede-ihanteen mukaisesta toimintatavasta, ja tuloksena on usein vain mukavaa juttelua ja viihtymistä hetkisen asiakkaan seurassa. Päivät menevät siinä rattoisasti, ja asiakkaat hymyilevät ja ovat kiitollisia, tosin eivät parane.

Viime vuosina olen vaistomaisesti elänyt toisenlaista suuntausta, omatoimisesti ja nyt talven, kesän ja syksyn mittaan sen teoria on hahmottunut. Ensinnäkään ei kannata väittää vastaan sen osalta mitä yleiset ihmistieteet sanoo. Ja voi hyvin olla rehellinen sen osalta, että sellainen toiminta helposti jää utopiaksi. Ja sen tilanteen johtelemana sitten itse tarttua härkää sarvista, ja lähteä helpommalle tielle, ympäristön, ikiääretö todellisuuden, valloittamisen tielle. Murtautumaan ulos ”mielenterveysumpiosta” sen umpion ulkopuoliseen yhteiskuntaan, ihmiskuntaan, suureen luontoon, tähtitarhoihin, loppuun todellisuuteen. Verkostoitumaan tällä uudella tavalla ja kasvattelemaan verkostoaan suureksi, suureksi, ja jollain keinoilla keksiä se, miten saa verkosto-karttapisteitä kotiseutua laajemmallekin, kaukaisillekin paikkakunnille.

Ennenvanhaan yhdistystoiminta oli tiukasti sidottua jäsenmaksujen maksamiseen. Sellainen oli pula-ajan jäännettä. Viime vuosikymmeninä yhdistykset ovat lähteneet niille linjoille, että sähköpostiverkostolaiseksi otetaan runsain mitoin ihmisiä ilman jäsenyyttä, riittää, kun ilmoittaa vain haluavansa sähköpostiverkostoon. Sähköposti tuo sitten kutsut kaikkiin yhdistyksen tilaisuuksiin, kokouksettomia yleisötilaisuuksia järjestetään paljon, edelleen siksi, ettei enää eletä pula-aikaa. Ja yleisötilaisuuksiin ovat tervetulleita kaikki, ja niihin tuleekin enimmäkseen yleisöä jotka eivät ole jäseniä.

Moni hullu asuu sukulaisten kanssa samalla paikkakunnalla. On suurta viisautta verkostoitua sitä ”noidankattilaa” laajemmalle, kaukaisemmille paikkakunnille asti. Se on raikasta ja virkistävää.

Tärkeä yhteiskunnallisen, planeetan, lopun todellisuuden osallistuminen, on omien töitten julkiaseminen, levittäminen. Kirjoittaminen julkisuuteen, valokuvien piirustusten ja maalausten yleisölle saatteleminen, ja ihan kaikenlaisten teosten. Ryhmänohjaamisessakin on tämä ulottuvuus, sillä silloin yleisö on se ryhmä. Olen huomannut, että kun aloitan kirjoittamaan ja tiedän, että se tulee omalla koko nimellä ja kotipaikkakuntatiedolla ja kaikilla rakkailla titteleillä, niin kirjoittaminen alkaa heti sujumaan paremmin, ja saan syntymään tuhat kertaa parempaa tekstiä.

Juha Korkee, ajattelija, aktivisti, Hyvinkää

ja toinen kirjoitus:

Loppua tietoisuutta

Oikeastaan jo silloin, kun Hansa-kauppiaat Saksasta (silloista nimeä en tiedä) tulivat tänne kauppamatkoille, se jo oli maamme rajan heikkeneminen. Nyt eletään vuotta 2017. Maan raja on heikentynyt paljon, onko siitä paljoakaan jäljellä enää, ja onko jäljelläolevankin osalta käynnissä heikkeneminen. Meitä usutetaan edelleen kansallisiin taisteluihin, vaikka ne eivät tästä syystä ole elinvoimaisia, eivät ole hyvän ennusteen taisteluita. Sitten Eurooppa-taisteluihin, eikä nekään ole hyvän ennusteen taisteluita. Globaali virittymistaso ja aktivismi ovat aika hyvät, mutta jo nyt tiedämme tähtitarhojen sivilisaatioista, tai oikeammin ikiääretö otuskunta on nyt loppua tietoisuutta. Lopun tietoisuuden löytäminen on valtava helpotus, ja voi johtaa suuren määrän loppuja tosia löytämisiin, mikä ”hoitaa säryt” ainakin yhtä hyvin, kuin mustaherukkamehu-vodka lasillinen, ja pitkä-aikaisesti, pysyvästi. Vodkakin häviää tälle sillä vodkan helpotus kestää vain lyhyen hetken. Levitetty myös facebook Julkisessa. Juha Korkee.