Ennen tulin aina surulliseksi. Nykyään kuuntelen Uutisia uudella tavalla.
Ennen tulin aina surulliseksi Uutisista, jotka kertoi enemmistön kulkevan tuhon tiellä.
Kun tuhannet yritykset, 5-vuotiaasta alkaen, kääntää enmemmistö(ni) menestyksen tielle, epäonnistuivat ja enemmistö intoontui vaan pilkkaamaan minua, on tapahtunut enemmistöstä irroittautuminen ja vähemmistöläistyminen. Minua ei kiinnosta seksuaalivähemmistöt, mutta hyvin monet muut kyllä kiinnostaa ja joihinkin olen liittynyt jäseneksikin, kuten mielenterveys-, kehitysyhteistyö-, luonnonsuojelu-, ateistit-uskonnottomat-, kotiseutuyhdistys. Ainakin nämä.
Nykyään kuuntelen Uutisia tällä tavalla.
Päivät eivät enää muutu synkiksi, jos enemmistö kulkee tuhon tietä. Iloitsen jo sellaista Uutista kuunnellessa siitä varmasta tiedosta, että taaskin usea enemmistöläinen toteaa suuntauksensa mielettömyyden ja eroaa siitä, ja liittyy vähemmistöihin. Ihmiskunta kallistaa tällä tavoin. Enemmistön kassat heikkenee ja vähemmistöjen lihoo.
Yhä suurempi osa kansantaloudesta on vähemmistöjen tuottamaa, samoin suureneva osa verokertymästä. Varsinkin viime aikoina on voinut ruveta tällä tavoin ajattelemaan, koska enää ei vähemmistöläisyyden perusteella karkoiteta pois työstä tai yrittämisestä, vaan saakin jatkaa tuotteliaisuutta ja vielä yhä arvostetumpana. Niinpä ollaan monesti jo täysillä palkoilla ja veroilla. Sekä tietysti tuo osuus niistä julkisista tai yksityisistä bisneksistä on vähemmistöjen osuutta, verokertymineen, kansantaloustuottoineen.
Vanha suuntaus sammuu hiljalleen. Tämän kirjoitteli Juha Korkee, ajattelija, Hyvinkää