Tasapainoisuutta, vinottomuutta, neutraalisuutta. Tavis.

Tasapainoisuutta, vinottomuutta, neutraalisuutta. Tavis.

Osa ihmisen, otuksen, asioista, ”menee” (tulostuu oikein) helpommalla, paremmin oikein, yksilön oman puurtamisen tavalla. Vastavoimat pysyvät vähissä tai nollilla. Myötätuultakin on. Hyvä käytös vallitsee, ja sopu.

Taas sitten monet ihmisen pienet(kin) asiat ”menee” (tulostuu oikein) isoina asioina paljon helpommin. Ja kannattaa antaa niiden mennä isoina asioina. Siinä luonto-järjestelmä tekee työt ja rakentaa ja ihminen saa astella valmiiseen. Ja taaskaan vastatuulta ei ole. Myötätuulta vaan, hentoista. Vaikka kuinka oikeassa onkin laskelmissaan, jos lähtisi yksilön puurtamisena näitä tekemään, yhteisö tuomitsisi sellaisen noin suunnilleen Hitlerinä. Uranuurtamisesta Poliisi ja Ihmisten Rikosoikeuden seuraamukset.

Todellisuuden työnjako on tällainen ja suurempaa pitää kunnioittaa. Sen töihin ei pidä mennä koskemaan yksilön puurtamisena. Kiviseinillä on asettajansa, suvereenit ja vastaansanomattomat. Siihen voi luottaa, ja sitä arvostaa kiitollisena. Sillä eihän tarvi suurtakaan osaa kaikista töistä yksilön työnä tehdä, kun luontojarjestelmä tekee suuren osan, ja ihminen ”saa astella valmiiseen pöytään”. Väärintekijän voi hyvin jättää luonnon tainnutettavaksi. Fiksummat heistä käsittää kiviseinän ennen sitä päin vammautumistaan, ja muuttavat kulkusuuntansa pois seinää päin vammautumisesta. Raatojakin siis löytävät, muttei aja Poliisiauto minun pihaani raato-asioita kyselemään.

Lapsuudesta asti tuttu opetus. Ei pidä lähteä vaikeasti yrittämään. Helppo on silloinkin siinä lähellä ihan, ja viisaampi. Juha Korkee.