Sorrettujen pedagogiikan kritiikkiä
Hyvää juttua, mutta menee hakoteille. Teoksesta puuttuu se ymmärrys, jonka mä olen keksinyt viime aikoina, ja jota edeltävää ja alustavaa kirjoittelua on kyllä ollut muidenkin toimesta. Silloin, kun älymystö johtaa maata, ei sorto ole älyllisesti ja persoonallisesti leikkaavaa ja ruhjovaa, vaan kyseessä on enää todellisuuden, luonnon, yleinen vajavaisuus. Parannelmien tekijöitä ei estetä ja sillä tavoin täysi oikeus toteutuu. Ja kun maata johtaa muu eli alempi joukko, kuin älymystö, sorto alkaa ja saa kaikki vääryyden muodot.
Eräs ovelimmista sorron muodoista on se, että älymystö on olemassa, mukana, eikä johda, ja muun joukon tekemä johtaminen ei ole todellisuuden viritystä, jolloin sekasorto alkaa ja lisääntyy, enemmistön asia sirpaloituu, aina niin pieniksi sirpaleiksi lopulta, että jätemassaksi, sairastuu ja kuolee. Enemmistövallan tapausta.
Kaikissa väestöpyramideissa älymystö on aina vähemmistö.
Juha Korkee, ajattelija, mielenterveysaktivisti, aktivisti, terapia-asiakas, Hyvinkää