Sanat tärkeitä järjestösektorille

 
Sosiologit totesivat 1970-luvulla, että aina kun jotakuta tuetaan, tuettava menettää kykynsä saavuttaa itsenäinen pärjääminen ja selviytyminen, ja hänestä tulee riippuvainen. Siksi ei pitäisi tukea ketään ja siksi meidän pitäisi kolmannella sektorilla tiedostaa tätä asiaa jatkuvasti ja saada tukeminen pois teksteistämme. Olen omissa teksteissäni käyttänyt vertaistuen sijasta vertaisuutta, vertaistoimintaa ja vertaisryhmää. Tämä vertaisuus on todella loistava keksintö, ja se toimii hienosti ja on ongelmaton.

Edelleen. Mistä tuo korjaantuminen sitten tulee teksteihini ja ajatteluun ? Sekä psykoterapiasta, että lääketieteestä. Lääketieteessä on käynnissä tutkimus ja keskustelu, jossa on jo todettu, että sellaista, kuin sairautta ei lainkaan ole, on vaan vikoja. Vikojen hyvä puoli on se, että ne voivat korjaantua. Sen vuoksi paranemisesta puhuminenkin on hiukan vanhanaikaista. Pitäisi puhua korjaantumisesta. Minä olen tällaisen siirtymävaiheen merkeissä käyttänyt molempia sanoja rinnakkain, kuten tässäkin tekstissä. Se vaatii vähän vaivannäköä, mutta kuulijoiden, lukijoiden, oivallusketjut pääsevät liikkeelle ja etenemään. Monet on sanoneet, että toi korjaantuminen on parempi ja oikeudenmukaisempi. Ihmiset kokee sen sillai. Nämä lääketieteen tutkimukset on lähteneet liikkeelle uuden tieteenalan epigenetiikan helmoista äskettäin. Psykoterapiassa tämä on jo vanhaa tuttua. Ja psykiatrit ovat viitisen vuotta sitten onnistuneet kirjoittamaan psykoterapian vanhat totuudet tieteeksi, niin, että nyt tätä on myös psykiatrian huipulla. Suomessakin Psykiatriyhdistyksen huipulla, jossa Tampereen psykiatriajohtaja Klaus Lehtinen on tehnyt juuri näissä asioissa uraa uurtavaa työtä (Pirkanmaan sairaanhoitopiiri). Maailmalla näitä tutkimuksia on tehty jo paljon, ja uran uurtaja on ollut Bruce H Lipton, lääkäri, mikrobiologi, lääkäreiden kouluttaja, josta Wikipedia antaa valitettavan kehnon esittelyn.

Korjaantumisen luonnonilmiöt korjailevat myös vikojen kasautumia vika vialta, ja jopa aika nopeata tahtiakin. Tästä asiasta on jo saatu sellaisia tuloksia, että vikojen korjaantuminen nopeutuu paljon, jos potilas, asiakas, päätyy siihen, ettei ole enää minkään menneisyyden vanki, ei edes geneettisen, ja heittäytyy ajatuksissaan suuren luonnon syliin. Nämä kaksi asiaa löytyivät kaikilta tutkituilta parantumattomiksi sairauksiksi luulluista korjaantuneilta Liptonin tutkimusryhmän analyyseissa. Ollaankin siinä käsityksessä, että tällainen ajattelu nopeuttaa kaiken korjaantumisen.

Tämä kirjoitus on julkaistu tänä keväänä Keski-Uudenmaan Yhdistysverkosto ry:n blogissa. Järjestöön kuuluu 40 yhdistystä seitsemästä kunnasta, muun muassa Tuusulan, Keravan ja Järvenpään mty Tuumi ry, jonka hallituksessa istun. Jossakin muodossa teksti on ilmestynyt myös Taimi ry:n foorumissa. Sekä helsinkiläinen Alvi ry käytti tätä työntekijöidensä kouluttamiseen. Näillä näkymin tämä ilmestyy piakkoin myös Suomen Skitsofreniayhdistyksen lehdessä Poutapilvessä.

Juha Korkee, mielenterveysaktivisti, aktivisti, ajattelija, Hyvinkää