Sairautensa voittaneeksi hulluksi informaatio lisääntyen

Sairautensa voittaneeksi hulluksi informaatio lisääntyen

Mä koin aina, että yrittäessäni järkeen ja mielekkyyteen pääsemistä terveitten enemmistön ja heidän johtajien psykiatrien kanssa, olin tuudittelemassa itseäni ns “torjunnan uneen”, epärealistiseen onnentunteeseen, unelmien päiväuneen, josta hyvin tiesin, että se ei ole totta, vaan ikäänkuin puolen vaihtamista sodassa, päätyen vangiksi ja nälkään kidutettavaksi. Kuin kusi, joka arktisessa talvessa, housuun laskettuna, lämmittää pienen hetken, ja sitten jäätyy.

Oon tullut näiden ajatusten suhteen uusiin ajatuksiin. Lopettanut terveiltä ja heidän johtajilta psykiatreilta sovun ja ymmärryksen anoskelemisen, ja itsenäistynyt. Moraalisesti olen nyttemmin paljon heitä korkeammalla tasolla, se on samalla paljon lähempänä luonto-sopua elämistä. Paljon selvempää luonto-sopuun hakeutumista ja etsimistä, ja ajoittaista hetkittäistä täyteen luonto-sopuun pääsemistä ja siinä voimaantumista ja työskentelemistä. En tarvitse enää terveitten enemmistön johtajineen “viisaammuutta”, sillä se on osoittautunut viisauden osalta tyhjäksi ruukuksi, ja muilta osin vilppi-liittoutumaksi.

Aivan toista joukkoa ovat terveitten vähemmistö-älymystöläiset, heidänhän kanssa hulluilla on ikiajoista asti ollut yhteisymmärrys. Näissä ajatuksissa minusta on alkanut tuleen ex-hullu, sairautensa voittanut hullut. Ensimmäinen psykoterapeuttini puhui tällaiseksi sairautensa voittaneeksi hulluksi pääsemisen mahdollisuudesta liki 30 vuotta sitten. Tietenkin nyt konflikti terveitten enemmistön johtajineen kanssa on ilmiselvästi olemassa, ja itsenäistymiseni ei ikinä olisi ollut mahdollista muuten, kuin että kuoleman ja elämän asiat ovat selvinneet, ateistisesti ja uskonottomasti. Informaatiota ei saa hävitettyä pois, informaatio vaan lisääntyy. Ruumiinkuolema näyttäisi tulevan, mutta tärkeä persoonallisuusinformaatio irtoaa ruumiista ja vaeltaa uuteen yksilöön maapallolle, tai jonnekin avaruuden tähtitarhojen seutujen elämään. Ja niinhän tähän nykyiseen kehoon olen tullutkin kuutisenkymmentä vuotta sitten. Juha Korkee.