Pesä-ero terveitten enemmistöön
Mun mielestä stigma on tuskallinen asia niin kauan, kun hullu-kandidaatti haaveilee pääsystä takaisin terveitten enemmistön yhteisöön. Taas sitten, kun hänestä tulee kunnolla hullu, hän kääntyy pois terveitten enemmistöstä, ja suuntautuu hullujen ja samanmielisten terveitten suuntaan, lajinkehitystään myöten, stigma lakkaa kokonaan haittaamasta, ja siitä alkaen stigma alkaa tuntumaan tärkeältä ja tarpeelliselta pesä-eron julistamisessa suhteessa terveitten enemmistöön. “Minä en kuulu tuohon syylliseen joukkoon” -julistus on silloin tärkeätä julistettavaa. Reilusta, näkyvästä ja kuuluvasta hullun leimasta on silloin apua oman julkisuuden rakentelussa ja siten myös sen saman oikeuden saamisessa.
Väärin leimautuminen, kuten terveitten enemmistöläiseksi leimautuminen olisi nyt tuskallista, se olisi vääryyttä.
Klassisen psykoterapeuttini kanssa (1991-93) olen samaa mieltä siitä, että: 1) terveitten yhteisöön pyrkiminen elämänsisältönä olisi kurjempi elämä 2) hullujen ja samansuuntaisten terveitten joukkoon kuuluminen on parempi elämä 3) tavoitteena on sairauden voittaminen, ja sairautensa voittaneena hulluna eläminen siitä eteenpäin. Siis tässä samassa hullujen ja samansuuntaisten terveitten yhteisössä jatkaen, ahkeroiden ja täyttymyksen saaden.
Näin olen toiminutkin, olin tästä heti samaa mieltä psykoterapeuttini kanssa ja olin jo sitä ennen suuntautunut tähän suuntaan. Minulla on siis jo pitkä ura takanani sillä tavoin, että olen ollut tästä asiasta sopimuksessa yhteiskunnan kanssa psykoterapeutin oltua yhteiskunnan edustajana sopimisessa, sekä juurtuneesti tietoisena. Ja koko ajan tämä on ollut selvästi parempi elämä, oikein reilusti parempi, kuin terveitten enemmistöön pyrkiminen olisi ollut.
Minulta on viime vuosina kysytty usein, että haluaisinko työelämään. Olen vastannut selvin ja raskain sanoin: “Terveitten työelämään en halua mistään hinnasta”. Haluan ahkeroida hullujen omissa systeemeissä kaikkialla, se on, enimmäkseen kolmannella sektorilla. Hyväksyn reaalityön ja reaalirahan. Meillä se toimii ja siksi tämä ahkerointi on mielekästä, eikä aiheuta suurinakaan määrinä lainkaan stressiä, vaan pelkkiä ilon, riemun ja täyttymyksen tunteita. Mutta terveitten enemmistön työelämässä ei kumpikaan toimi, siellä elämä on mieletöntä, ja stressiä tulee paljon.
Kolmas sektori juurtuu, vahvistuu, ihmismäärä runsastuu nopeammin, kuin väestönkasvu. Tämä sektori nousee hitaasti ja sen talous perustuu. Terveitten enemmistön sektori on kääntynyt pysyväisluonteiseen alamäkeen ja heikkenemiseen, ja menee hitaasti nollille asti, koska se tekee vääryyttä, ja on siten mätä.
Vääryyksistä mittansa täyteen saaneita astelee hiljalleen terveitten enemmistöstä hullujen ja samansuuntaisten terveiden joukkoon. Sillätavoin yhteiskunta kallistaa. Tästä joukosta tulee reaalimenestys, johon kaikki hiljalleen liittyvät. Sama meno on käynnissä globaalisti aatesuuntiin katsomatta.
Juha Korkee, mielenterveysaktivisti, aktivisti, ajattelija, Hyvinkää