Mun juttu uudessa Helmissä

Mun juttu uudessa Helmissä
 
Helmi ry:yyn lehti Helmi -lehti ilmestyi perjantaina. Näkyy järjestön kotisivuille, lehti numero 1/2020. Mun kirjoitus on sivulla 17 ja laitan siitä jäljennöksen tähän jatkoksi.
 
VÄHÄN UNISTA JA TERVEYDESTÄ
 
UNI-MEKANISMI on ihmisellä sellainen, että uni tulee, kun riittävän paljon erityyppisiä energioita on näiden energioiden päivä-annoksesta käytetty. Ja uni ei tule, jos useita energiatyyppejä on vielä paljon käyttämättä. Yksinkertaista: Kun menee työstä, ahkeroinnista, kunnolla väsyneenä nukkumaan, uni tulee ”lailla pommikonelaivueen”. Unettomuus on elämäntapaongelma, jossa ihminen jättää käyttämättä päivän energiat kaikki loppuun. Vanha kansa tiesikin, että halon hakkaajilla ja ojan kaivajilla oli parhaat unet.
 
Miten meidän pitäisi sitten elää nykyaikaisessa yhteiskunnassa, kun ei enää ole halon hakkuuta eikä ojien kaivuuta. Samalla tavoin siltä osin, että päivän monentyyppiset energiavarat tulee tarpeeksi perusteellisesti käytetyiksi. Mikä tahansa runsaskaan toiminnallisuus ei kulutakaan näitä energiavaroja, kun taas jotkin tietyt seikat erittäin varmasti lohkaisevat energiavarasto-kakusta suurina lohkoina käyttöön ja kulutukseen energioita. Tällaista on tosien kohtaaminen, tosien kanssa tekemisiin tuleminen, ajatutuminen, ”joutuminen”. Tosien päälletulemisiin vastaamaan joutuminen joustamattoman ja nopeatahtisen aikataulun kera on varmin energian kuluttaja. Ja myös varmin parhaiden unien antaja. Emme tarvi kirvestä emmekä lapiota. Mutta myös vilppi ja ”kaikenlainen helpolla luisteleminen” jättää energioita paljon käyttämättä ja unet ei sitten tule, tai uni on huonolaatuista, tai liian lyhyttä.
 
Elämän perustojen äärellä askarointi on muutenkin kaikessa hyvin terveellistä, ja se tapa, että aina sitten vielä etenee perustoihin ja tarkastelee ne myös. Siinä juuri kohtaa tekemiään virheitä, falskiuksiaan, jo aiheuttamiaan vahinkoja, joiden korjailu on toisinaan myös mahdotonta, kunnes lakkaa suojelemasta itseään. Yllättäen siinä ei haavoitukaan, vaan tällainen laittaa liikkeelle luonnonvoimien monipuolista myllerrystä, ja asiat alkavat järjestymään, ja sittenkin onnistuu. Nämä tilanteet ovat juuri parhaita unen antajia päivän mittaan.
 
Nyky ihmisellä on paljon tietoa terveellisestä ja epäterveellisestä. Elämäntapamuutoksia tehdään muotivirtauksina. Lainsäädäntö ajalehtii äärilaidasta pitkän matkan toiseen äärilaitaan ja takaisin, ollen siis laajasti virheellistä. Pieni ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi tässä sekasorrossa, kun elämä onkin jätelaitoksen ja kultasepänliikkeen sekamuoto. Olisi helpompaa kulkea jotain viisasta elämää, jos koko yhteiskunta ja yhteiskunnan johtamistoiminta olisi tällä tiellä. Saatamme kohdata suuria vastavoimia yrittäessämme saada koko yhteiskunnan marssimaan näin. Sensijaan paljon helpompaa on saada pieniä suurenevia osajoukkoja järjen ja maltin teille. Nää kolmannen sektorin rakentumat, kuten Helmikin, ovat paljon helpompia vertaisuus alueita, kuin koko Suomen kansa. Ja meidän harjoittama julkisuus levittää kyllä ajatukset tuhansin kappalein jatkuvasti ympäriinsä. Kansanterveyden koheneminen tai heikkenemisen hidastuminen, ovat Helminkin tuoton matemaattista totuutta, ja siksi yhteiskunta on aina ollut suopea meille, rahaa antaessaan. Rahan antaja yhteiskuntalaisilla työn kovuus vähenee, tulot suurenevat, verot kevenevät. Tällainen pehmittää maaperän toimintamme jatkumiselle. MTKL -keskusliitossamme on alkanut olemaan vähän yhtämittaa esillä myös työn, yrittämisen, viljelijätulojen, hankinnan asiat. Joku poliitikko valitti toimintaamme vastaan sillä verukkeella, että kun ”teillä ei synny kirjanpitorivejä, ja ne olisivat ainoita kunnon perusteluja”. Meiltähän on aikojen saatossa juuri poliitikot ensin leikanneet 50 % ahkeruusrahoista pois, ja jokusen vuoden myöhemmin loppu-osa tyngänkin pois. Eletään tällaista vaihetta kirjanpitorivien asiassa. Jos syyllisiä ei ole, niin historiaa pitää ainakin harrastaa.
 
Juha Korkee, ajattelija, aktivisti, hullu, Hyvinkää.