Missä rangaistukset. Ruusutarhoja.

Tarkoittaen kysyä, missä rangaistukset, kirjoitin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan asioista seuraavasti: Alalla on vallalla kulttuuri, että kun koulutuksesta valmistutaan, valmistujaispäivänä, juhlasta kotiin matkalla koulutuksen opit “työnnetään lähimpään kadunvarren roskikseen”, ja työpaikalla sitten otetaan käyttöön ammattiyhdistysliikkeeltä täysinkin epä-ammattitaitoiset, jyrkimmillään oikean ammattitaidon vastaiset opit, työssä. Niinpä se hieno koulutus, joka koko kansan yhteisvoimin järjestetään, ei kannakaan mitään hedelmää. Ja alan kustannus-tuotto-suhde on raskaasti miinuksella. Ala on todellinen taakka ja rasitus kansantaloudelle. Meillä on esimerkiksi paljon sellaisia eriasteisia hoitajia ja sosiaalityöntekijöitä, jotka esiintyvät avoimesti ja julkisesti psykoanalyysia vastustaen, ja samalla ammattiyhdistyasioiden puolesta taistellen. Potilaan, asiakkaan, osa on jo tässä tilanteessa rikosuhrin osa. Vikaa on myös viranomaisissa, joiden pitäisi puuttua asiaan. Hehän eivät ole tehneet tässä asiassa koskaan mitään, ja koko valtakunta ui tässä surkeudessa, nimittäin niideenkin ihmissuhteet ovat vääristyneitä, jotka ei itse ole jossakin hoidossa, koska näiden asioiden ihmissuhteita vääristävä voima on jo niin suuri.

Kun ihmiselle annetaan tyhjä paperi hän täyttää sen piirroksella, mielikuvituksestaan. Sitten hän pitää sitä faktana ja alkaa taistelemaan sen puolesta. Tietämättömien kansalla on tällaista suhteessa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan asioihin. Samoin heillä on valtavat määrät sitä juttua, “mitä psykiatrien on tarvinnut opiskella”. Eikä sellaistakaan ole missään oikeasti olemassa. Mielikuvistus vaan on tuottanut näitä täysin ruusutarhoja. Juha Korkee.