Loppuja tosia myöten (lopullisia siis)

Loppuja tosia myöten (lopullisia siis)

Kun äidin äitini tyttäristä osa kysyi äidin äidiltä hänelle päin naamaa nauraen ja häntä pilkaten, että mitä ne on ne loput todet mummo, hän vastasi, että mitä rikoksia teillä on suunnitteilla. Hiljaisuus alkoi ja kun sitä oli jatkunut hetken mummo alkoi tuumiskella tavallisia asioitaan hiljakseen ja läsnäollut jälkikasvu kasvoi ihmisinä mukisematta sanaakaan vastalausetta.

Varmimpien faktojen kaatumisen silmänräpäyksessä mummon helppo-sormenliikkeen voimasta, näin lapsuudessani kymmeniä kertoja, läsnä oli milloin keitäkin muita.

Mummo oli ortodoksi-tataari isän ja juutalais äidin jälkeläinen, venäläinen, Puolan Krasnostokin koulun diakonissa + 2 viikkoa vaille valmis opettaja. Opinnot keskeytyi ensimmäisen maailmansodan laajan aihepiirin takia. Tsaarin kulttuurissa hän oli oppinut järjestykseen, ja sanoikin Suomen politiikasta, että se on ”shinne mun dänne”, nykysuomeksi ”sinne sun tänne”.

Voidaan tehdä myös loppuihin tosiin vahvistuvaa kulkevaa listaa luetteloa yleis heikentävästä, kaikkia heikentävyyksiä myöten, johtaen aineen katoamiseen.

Epäterveellinen, laskentovirhe joka ei ole siis kalkyylivirhe vaan laatuineen otettuna ja laadut oikein, oikeusvirhe Laeista ja niiden kannatusprosenttien korkeuksista viis, ikiääretö tähtitarhojen todellisuus faktaston uhmaaminen yrittämällä venyttää tms sitä vaikkapa Alexander Stubb mainonnan ”Rahaa tulee” merkeissä, reaalitalouden vaihtaminen valheelliseen, terveysoppi harrastuksen vaihtaminen lää-harrastukseen, paranemaan pyrkimisen vaihtaminen sairasteluun, sen selittäminen ettei tässä voida parantua kun sitten meiltä otettais eläkkeet ja edut pois, jne ihmisen kaikki mitä moni-ilmeisin surkeus ja alhaisuus. Juha Korkee.