Korjailtu ja täydennetty, kansankirjailijat, Juha Hurme, Oodi

Korjailtu ja täydennetty, kansankirjailijat, Hurme, Oodi

Meidän miehet ei olleet heikkoja vihollisen tappamisessa, vaan olivat haluttomia omaa kansaa tappamaan.

Kirjallisuusvihjeitä

Yks kaveri vastasi mulle, kun esittelin erään kirjan, että surkiitokset, he ovat eläneet tähän asti näissä asioissa Jukolan veljesten lukkarinkoulukohtauksen varassa. Hän tarkoitti, että tekstiä kaikista näistä asioista on löytynyt aivan liian vähän. Sen innoittamana lähetän nyt verkostolleni joukon kirjallisuusvihjeitä ja mun oma-sanaisia esittelyitä.

Kirjavaari antikvariaatista Järvenpäästä ostin teoksen: Heikki Ylikangas; “Valta ja väkivalta. Keski- ja Uudenajan taitteen Suomessa.” Hyvää ajan ja elämänkuvaa noilta ajoilta. Menee paljon koulukurssien ulkopuolta, joten lukemisesta koituu runsaasti plussaa. Ylikangas on monien mielestä paras historioitsijamme. Luin myös hänen teoksensa; “Tie Tampereelle”. Sisällissodan historia. Siellä on mainittuna kaksi Korkeen veljestä, jotka piiloutuivat metsään, eivät menneet kummallekaan puolelle sotaan. Kolme muuta Korkeen veljestä piiloutui muualle, yksi heistä, mun vaari, Hannes (papinkirjoissa Paavali Johannes) Korkeen kyökkiin tekeytyen 17-vuotiaana vajaa älyiseksi, jolloin kummankaan puolen tarkastuspartiot ei ottaneet häntä mukaan. Väinö piiloutui vielä Ruotsiin ja Lauri vielä Tampereelle. Lauri joutui ahtaimmalle, hänen riskinsä jäädä kiinni oli suurin. Hänestä tuli sotilasmestari, asemestari Suomen armeijassa (korkein toimiupseeriarvo).

Kirjastolaina: Teos: toim. Lea Laitinen & Kati Mikkola; “Kynällä kyntäjät. Kansan kirjallistuminen 1800-luvun Suomessa.” Kertoo oppimattoman kansan kirjoitushommista. Jopa täysin koulunkäymättömien. Runsaasti tekstilainauksia. Pitkä liuta käsiteltyjä tekstilajeja. 558 sivua.

Tuija Laine; “Kolportöörejä ja kirjakauppiaita. Kirjojen hankinta ja levitys Suomessa vuoteen 1800.” Antaa hyvän kuvan niinkin kaukaa, kuin 1400-luvulta. 1700-luvulla tavallinen kansa ei ollut vielä rahatalouden piirissä, vaan kirjakupat tehtiin vaihtokauppoina. Vanha kansa piti käsin kynällä jäljennettyjä parempina ja maksoi niistä enemmän, kuin painokoneella painetuista. Sana: kolportööri tarkoitti kiertelevää kirjakauppiasta. Kirjat repussa ja myöhemmin pyörän tarakkaan sidottuna, polkupyörän tultua käyttöön. Hevostakin tiedetään käytetyn + kärryt tai reki. Sekä vanhoja, että uusia, lehtiä, pienpainatteita, kirjoja. Usein mukana oli myös papintodistus ja pienessä rasiassa ehtoollisen jakamisvälineet muutamaa ehtoolliselle tulijaa varten. Minunkin vaari, Hannes, ennen Korkeen isännäksi astumista toimi kolportöörinä ja ehtoollisen jakana, samoin hänen veljensä Lauri, se sotilasmestari.

Tänä iltana olin Helsingin keskustakirjaston Oodin komeissa avajaisissa. Osallistuin teatteripersoonallisuus Juha Hurmeen luentoon, anarkismiluento. Hän kertoi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suomalaisesta anarkistista Kaarle Uskelasta. Hämeenkyrössä, mun sukuni kotiseudulla on Uskelan kylä, mutten tiedä oliko Kaarle sinne sukua, hän on Wikipedian mukaan syntynyt Tampereella eli kivenheiton päässä Hämeenkyrön Uskelasta. Uskelan pääteos oli hänen elämänsä lopuilla kirjoittama; “Pillastunut runohepo”. Hän joutui istumaan vankilassa pitkään. Vapautui sitten ja vapauduttuaan kirjoitti tämän teoksen. Häneltä on myös kootut teokset. 11 vuotta kuolemansa jälkeen hän pääteoksensa kiellettiin ja hävitytettiin kaikki kappaleet, joitakin on kuitenkin säilynyt ja Hurmeella oli sellainen, josta hän luki meille. Sen lisäksi, että kirja hävitytettiin hän sai 11 vuotta kuolemasa jälkeen Oikeudenkäynnissä ankaran ja kovan tuomion. Tuomio annettiin siis vainajalle ja jo kauan haudassa maanneelle. Pääperuste oli hänen uskonnottomuutensa.Ei tarvitse nyt sitten olla pelkän Jukolan veljesten lukkarinkoulukohtauksen varassa. Vähän ohut elämänleipähän sellainen olisikin. Hurme muun muassa luki Uskellasta, tämä lainaus muistinvarainen: “Hulluus, jolla on terävä kärki, on parempi, kuin tylsistynyt järki”.

Oodiin tarvii mennä vielä monet kerrat. Siellä oli aivan valtavasti turismikohdekirjallisuutta ympäri planeetan. Aivan valtavasti. Taas sitten ei ollut luokkaa “Maantiede, matkat, kansatiede”. Eri kirjastoissa on erilaiset luokitukset, tiedän hyvin. Mutta suomalaisten löytöretkeilijöiden, kansanperinteenkerääjien, ym ikivanhoja matkakirjoja en löytänyt. Sitä asiaa täytyy mennä uudestaan tarkastaan, joskus kun siellä on vähemmän ruuhkaa. Hyvinkäällä niitä on runsaasti ihan hyllyssä. Kyllä Oodissa nyt Samuli Paulaharjun tuotanto ainakin on, parikymmentä kirjaa, jostain syystä en vaan löytänyt. Juha Korkee.