Kirjeeni kaukaisille tamperelais-sukulaisilleni

Kirjeeni kaukaiselle tamperelais-sukulaiselleni:
 
Kiitokset vaan loppuun asti jännittävästä kertomuksesta.
 
Sä Matti-Paavali olet sitten erikoinen epeli. Alusta asti oon tätä ihmetelly, mitä oon sut tuntenut.
 
Pilkkaat luontais-, ja luomu-, ja terveysharrastusta, mutta itse kuitenkin olet saman-aikaisesti näissä harrastuksissa pitkälle edennyt harrastaja, ja monenlainen tietomieskin.
 
Mukaan lukien kaikki tieteet sosiologiaa myöten. Elät tämän nimeltäkin oikein mainitun sosiologian alueella rikasta runsasta toiminta- ja seuraelämää.
 
Kaikkineenkin elät niin mallikelpoisesti, ettei luulis suhun minkään taudin iskevän. Otaksuisi ilmanmuuta, että tuo mies on terve kuin pukki ja pitänyt laajan lähipiirinsäkin samassa terveysopillisessa herran nuhteessa, niin että he kaikki olisivat terveitä ja vahvoja.
 
Näin ei kuitenkaan ole. Miksi. Siksi, että sinulla on tuon kaiken inhimillisen loiston seassa TUHOISIA USKOMUKSIA, ja niiden seurauksena olet myös niiden raiskaama. Sekalais-olento. Super-hyper terve sairastaen samalla traagisesti.
 
Tämä ajatus ei ole tänä yönä kehkeytynyt. Pitkään olen miettinyt, että mun pitää koota kaikki mun voimat koolle ja rohkeus myös, ja ”buhua shulle”, eli nyt kirjoittaa tätä havaintokokoelmaa, miltä elämäsi näyttää tänne päin. Että ”karvaa” tarkoin esiin kaikki sairastuttava uskomusten joukko, ne on samaa erehdystä, löydät kyllä ne. Ja hävitä ne pois. Ja astele eteenpäin tuttua ja jo kauan sitten alkumatkaa löytämälläsi kunnon terveysopin tiellä. Paranet. Psykoanalyysin mukaan parantumattomia sairauksia ei ole. Ja on kyllä tuhoavia uskomuksia, kuten parantumaton-sairaus uskomukset.
 
Virhe ottaa veronsa vaikka olis kuinka kiltti ihminen. Virhe ottaa veronsa siis raa-asti, säälittä, ja julmasti. Virhe, seuraukset, kostautuminen. Luonnonoikeus. Kova todellisuus. Sillai ankara. Ja vaativa. Ja sillai lempeä ja helppo, että kun ei uhmaa, ja tunnustelee ja haparoi löytääkseen luonto-sopu elämää, todellisuus jopa vähin erin neuvoilee, pala palalta, turvallista tietä.
 
Tuhoavalla lääkärien rahastus- ja vallastustieteellä lääketieteellä, on vaihtoehto, elämän rikkauden oppi, terveysoppi. Valitse oikein, ja lopeta typerä pakkotahtinen pönköttäminen. Koska ihmiskunta ja kulttuurimme on pari sataa vuotta upottautunut lääketieteeseen, menettäen terveysoppia, sekä terveysoppia ei ole myöskään täysimääräisesti syntynyt, ollaan nyt tilanteessa, että joudutaan turvautuun lääkäreihin aika ajoin. Mutta se on aina lievittävän-”toisesta kohtaa tuhoisaa”. Sitä pitää työntää pois, ja terveysoppia askarrella nykypäivän tasolle ja asioihin. Edelläkävijä sopii hyvin olla. Kavereita ei saa jättää tuon lääketiede-pedon kitaan. Siksi moraalinen elämä onkin mahdollista ainoastaan ahkerasti julkisuutta harjoittamalla, NÄISSÄ ASIOISSA. Meidän pitää kiriä kiinni se matka terveysopissa ja terveysopin virheistä puhdistautumisessa, minkä matkan olemme parissasadassa vuodessa jälkeen jääneet ja edistymättä jääneet, siksi, että olemme lyöneet kaikki killingit yhteen koriin, lääketieteeseen, ja laiminlyöneet terveysopin rakentelun ja puhdistelun. Juha Korkee.