Ketään ei jätetä

Piispa puhui radiossa Joulupäivänä tähän tapaan; ”Toivo syntyy jokaiselle siitä, kun ketään ei jätetä”. (Lainaus muistinvarainen).

Niin. Toivo voi syntyä jo sekä vähemmästä, että muusta. Sensijaan meidän tulisi kyllä elää niin, että ketään mitään emme jätä. Johonkin, ja moneenkin, mukaan-ottamiseen, mukana-pitämiseen meillä ei olekaan osaamisia. Ja taitamaton rakastaminen tärvelee. Silti, silloinkin, toisen hyväksi on luovuttava omastaan. Se tapahtuu ilman osaamista niin, että nöyrinä suuren luonnon edessä lopetamme oman hosumisemme ja tökerön sooloilumme, ja annamme luonnon tapahtumisen virrata ja tehdä tarvittavia asioita, sille tarvitsijalle, muulle ympäristölle, ja meille. Meidän on hyväksyttävä se, että kaikki nämä kolme muuttuilevat edeten siinä silloin tavalla, jota me emme osaa, ymmärrä, emmekä ehkä olisi niin viisaita että haluaisimmekaan. Siitä astelemme tahtoamme vastaan muuttuneina muuttuneeseen ympäristöön, emmekä olekaan siellä kovia mestareita osailemaan. Tällaistakin on luonto-sopu-elämä. Juha Korkee.