Julkaisemalla “soppaan mukaan”
Melkein aina ihminen perimmältään tietää miten asia on, sensijaan vaikeuksia voi olla tämän tietoytimen alueelta laajempiin sfääreihin siirtymisessä. Esim yhteiskunnan rakentaminen voi olla tästä perimmältään tietämisestä huolimatta vaikeata tai mahdottoman tuntuista.Mistä sitten silloin on kyse, jos ei perimmältään tiedä, ei ole sitä tietoydintä. En ymmärrä miksi silloin haetaan auktoriteetteja, kun pitäisi ennemminkin “pehmittää” tämä haaste omin tutkimuksin, selvityksin, heinojakoisiin osiin jakauttaen, tai ja tarvittavat suuret alkiot siihen sovitellen, jne. Auktoriteettejakin pitäisi käyttää niin päin, että kyselisi, utelisi heiltä tietoa. Eikä niin, että jättäytyy oman ymmärryksen osalta passiiviseksi. Jos asia on sellainen, että harvoilla on asiantuntemus, nämä harvat ovat riemuissaan, kun saavat asiaan perehtyjiä liikkeelle, sillä heidänhän asemansa on yhteiskunnassa hieman yksinäinen. Ei ole ollenkaan niin, että he torjuisivat perehtyjän.
Eräs keskeinen omaa tutkimustyötä edistävä voima on ajatteellinen kirjoittaminen ja julkaiseminen. Se saa myös ajattelijan korvat ja älyn vireeseen, niin että hänelle alkaa haravoitumaan tarpeellinen tieto ja ymmärrys. Kirjoittaminen ja julkaiseminen on hyvä tapa “mennä soppaan mukaan”.