Irroittautuminen vähänkin väärästä

Tarpeeksi monta reissua Kellokosken sairaalaan teki minusta tarkemman näissä asioissa. Aloin ottaa asiat vakavasti, kun hahmottui se, että terveet ei osaa mitään tarpeellista hoidokseni: On totta, että idea siitä, että irroittautuu aina vähänkin väärästä vatii hieman enemmän kertomista tästä hommasta. Ensinnäkin vähänkin väärää on olemassa sekä pahuutta, että erehdystä, ehkä montaa laija muutakin. Lisäksi itsestä löytyvinä, että ympäristöstä, tai todellisuuden vajavaisuudesta löytyivinä. Irroittautuminen vaatii pienen määrän sellaista tietoista uhmaa ja rohkeutta, kun pitää luottaa siihen, että tarpeelliset hyvät ajatukset tulee aika pian sitten irroittautumisen jälkeen. Pitää luottaa siis siihen, että todellisuus on hyvä ihmistä kohtaan ja hyvät ajatukset rakentuu ihmeen nopeasti sitten. Niin todellakin käy, vaikka irroittautumishetkellä ei vielä näekään valmiita tuloksia. Se on aina pieni askel vähäsen tuntemattomaan. Evoluutio on siirtymistä pienin askelin parempaan. Se on siis ateistista uskonnotonta paratiisisaatiota.

Juha Korkee