Ilman lääkäreitä, psykiatreja
Ilman lääkäreitä, psykiatreja.
Kuulin jo monta kymmentä vuotta sitten, että ei-hullut tuotteliaassa iässä olevat aikuiset oli pettyneitä lääkäreihin ja lääkkeisiin, lääkäreiden antamiin hoitoihin ja leikkauksiin. Sieltä asti on kiinnittynyt huomioni siihen, että lääkärit koventaa linjaansa, otettaan, edeltä ja enemmän. Sote Uudistus nyt sitten jne. Ja ei-hullujen ei-lääkäreiden tyytymättömyys karkailee julkisuuteen ajoittain kertoen tämän tyytymättömyyden perässä kasvaneisuudesta.
Lääkärit ei suinkaan ole vahvempia, vaan he ovat järjestäytyneempiä. Liitto on hyvin tiukka ja luja, sinänsä heikkojen ja alemmuudentuntoisten liitto.
Lääkäreiltä jotakin hakeminen on pää edellä leikkurin teriin työntymistä. Kuka työntyy kuinkakin paljon ja pahasti. Ja paljonko milläkin työntymiskerralla.
Toinen suunta on ilman lääkäreitä pärjäileminen. Terveysoppi. Sairaudettomuus, viattomuus (vika), vammattomuus, tapaturmattomuus. Laskento. Myönteinen suhde filosofiaan ja filosofian harrastelu. Luonto-elämä, luonnontuntemus. Nöyryys, kiltti-oleminen todellisuuden edessä. Kauniisti asioitten tekeminen. Eikä tämä ole alemmuutta. Tällainen saa nääs paljon anteeksi todellisuudelta ihmisen vajavuuksiaan.
Äly lisääntyy pahuudesta pidättäytymällä. Matkan varrella käsitys siitä mitä, millaista, on pahuus, muuttuu kohti suurempaa parempaa tietoa ja asiantuntemusta, osaamista. Juha Korkee.