Hyvää tapahtuu ja se tuntuu oikein
Parempaan pyrkiessäni tarraudun hyvän idean kärki-osaan ja yritän edetä. Silloin ajatteluni juurikin kapeutuu aivan kapoiseksi kärjeksi ja siksi pääsen parempaan vain vähäsen, jos ollenkaan.
Parempaan voi pyrkiä myös ilman idean kärkeen kapeutumista, kun ei hae ajattelun tärkeintä osaa, vaan antaakin kaiken tapahtua laajasti ja antaa itsensäkin olla laaja, vapaa ja monipuolisen rikas. Silloin pääseekin tapahtumaan suuria määriä hyvää. Koko persoona ja ikiääretö ympäristö myllertävät yhdessä ja se tuntuu koko olemuksessa hellävaraisena värähtelynä, muutosta tapahtuu kaikkialla, ja voi huomata, että samanlainen värähtely ja muutos tapahtuu koko ympäristössäkin.
Luonnon neutraalia tapahtumaa. Juuri sitä, mitä olen niin kovin toivonutkin. Ja sitäkin, että se tuntuis oikein. Tämä tuntuu.
Kukin muutos laittaa sen seurausmuutokset tarpeellisiksi ja ne alkaa tapahtuun. Kun sitten oma prosessi hiljenee, kaukana tapahtuminen jatkuu runsaana. Ja ennen pitkää ne kaukana tapahtuneet muutokset tuuppii minussakin muutoksia tapahtuilemaan, taas. Jne. Tällaista on paratiisisaatio ilman uskontoja ja jumalia. Suuret ongelmat ja vastoinkäymiset muuttuvat pieniksi ja sen jälkeen häviävät mitättömyyteen ja nollille asti. Huono rakenne purkaantuu vähä vähältä ja rakentuu paremmaksi ja ajan myötä aina paremmaksi.
Juha Korkee