Elämän varhaisempien vaiheiden haaveita

Elämän varhaisempien vaiheiden haaveita.

Että oikeus toteutuisi. — Että saatais, saisin, oikeuden toteutumaan. — Ei mitään oman navan etusijoja. — Vaan puolueetonta, ja jotain, jota en osannut sanoa. Tuntui, että tarvitsis kuitenkin. Kunnes keksin, että se on neutraalisuus. Sehän on parempi ja perusteellisempi, kuin mikään puolueettomuuskaan. — Jonkinlainen luonnon-oikea. Joka tulee kauempaa menneisyydestä kuin mitä biologista on ollut. Biologinen menestyy sen oikean mukaan ja ottaa tappioita siittä poiketessaan, ja vielä myöhemminkin, nimittäin poikettuaan. — Se unelma, ettei meidän ihmisten tarvitsis nyrkillä toisiamme ojentaa, vaan luonto olis tavis kilttejä kohtaan, ja kova virheikköjä kohtaan. Että luonto hoitaisi sen nyrkkihomman. — Sitten älysin, että olishan luonnolla monipuolisempi valikoima keinoja, kuten seinä-esteenä oleminen ja näin estää ihmisen väärään suuntaan meneminen, myös asioissa väärään suuntaan meneminen. — Sitten havainto; Koska tällaista onkin, mutta aivan liian vähän, liian hentoisesti, heräsi tästä unelma luonnon-oikeuden voimistamisesta, väkevöimisestä. Mikä neuvoksi, ja mitkä kaikki. — Tämä neuvoiksi: Jos työni on vääräsuuntaista ei siittä ole hyötyä, ja on haittaa. — Siispä oikeasuuntaisuus tarvitaan. Luonto ohjaa. Ei pidä vastustaa. Ei vängätä. Pitää elää luonto-elämää ahkeroiden ja vapaa-ajasta nauttien. Ja käsittäen, että se vähä mitä saa on senkertainen rikkaus, sillä siittä on paljon kulunut pois vääräsuuntaisten monensuuntaisten toiminnan summana. Minulle siis kertyy, aluksi hiukan, vähän, lisääntyen hiljalleen ja luonto-oikeus vähin erin vahvistuu voimistuu väkevöityy. Juuri niinkuin olin toivonut. Ja tämän nopeammin ei voi mennä. — Luonnontuntemus ja se elämä elämäksi. Juha Korkee.