Demokratiamme perustettiin 100 vuotta sitten
Paljon kuulee tarinoita, joiden mukaan taloudellinen vauraus on tämän 100 vuotta parantunut hiljalleen ja nykyään olemme vauraampia. Kuulee myös kertomuksia menneisyydestä, miten silloin oli taloudellisesti vauraampaa. Jos otetaan huomioon saasteiden lisääntyminen myöskin ravinnossamme, tulee asteittain siihen käsitykseen, että ehkei olla yhtään vauraampia, talouden rakentuneisuus on vaan toisenlainen, kuin ennen oli.
Opiskelijapoikana 1980 tapasin junamatkalla Tampereelta Helsinkiin hienon viisissäkymmenissä olevan herran. Keskustelussa selvisi, että hän oli teollisuuspoliitikko. Käytin heti tilaisuuden hyväkseni ja esittelin hänelle, että Länsimaiset tuotteet huononee ja heikkenee, ja niiden kestävyys heikkenee, ja kysyin mistä tämä johtuu. Vastaaminen ei ollut hänelle yhtään vaikeata, vaan hän heti esitteli, että “näin saadaan tavara riittämään paremmin kaikille”. En osannut jatkaa keskustelua sillä tyrmäännyin täysin siitä, että hän hyvin tiesi väestönkasvun ja liian suuren väkiluvun tuhoisat seuraukset, mutta oli silti iloinen, ja mielestään he olivat toimineet ihmisinä aivan oikein. Minä en ollut iloinen, olin järkyttynyt.
Siitä alkaen olen aina tällaisissa tilanteissa ajatellut myös sitä, että millaisilla ajatuksilla ne isot rahat vedetään tästä yhteiskunnasta, samalla moni viisas elää köyhyydessä. Että on varmaa, että yhteiskuntamme on väärin järjestynyt. Se, että kieltäytyy menemästä mukaan kulttuurivilpin tekemiseen ja mainostamiseen, johtaa taloudellisesta vauraudesta syrjäytymiseen.
Ja nyt seuraavana esittämäni ajattelu on teoriaa, jonka realistisuutta jokainen saa arvioida itse. Voidaan teorisoida, että demokratiamme syntyaikoina maan itsenäisyysnaiset ja -miehet olivat liikkeellä Suomea rakastavasti ja tekivät oikeita tekoja. Ja niistä ajoista sitten on demokratiamme osalta kuljettu pitkä rappeutumiskulku, niin että demokratiamme on nyt 100 vuotta rappeutuneella asteella ja rappeutuu edelleen. Tarvittaisiin katkaisu, ja uudestaan aloittaminen. Ja jostain täytyisi löytää ne johto-ihmiset, jotka eivät ole mukana kulttuuripahanteossa, vaan rakastavat tätä maata. Kun ajattelee tota edellä ollutta teollisuuspoliitikko pätkistä, niin tulee mieleen, että ovatko nämä maatamme rakastavat ihmiset tänä päivänä taloudellisesti syrjäytyneiden riveissä, ja siksi, etteivät ole suostuneet kulttuuripahantekoon. Ja paljonko meillä yleensäkin on väestöä tällä periaatteella taloudellisesti enemmän ja vähemmän syrjäytyneinä. Mikä yhteiskunta on se, jossa puhtaus johtaa pohjalle.
Suomella ei ole mahdollisuutta tehdä enää nykyään itsenäisiä perusteellisia järjestelmämuutoksia. Mutta nämä ongelmat ovatkin koko Euroopan ongelmia, koko Länsi-sektorin ongelmia, jopa ihmiskunnan, ikiääretö otuskunnan ongelmia. Koska olemme itse omilla tahdonilmauksillamme menneet mukaan kansainvälisiin sopimuksiin, pitää meidän nyt hoitaa näitä asioita globaalisti, eikä ruikuttaa sitä, että Suomessa emme voi tehdä parannuksia. Ja meidän globaali voimamme ei koskaan ole väkiluvun, rahan eikä aseiden voima, vaan se on älyn voima, henkisen terveyden voima, ideoiden voima, ja asioiden paljastelemisessa kunnostautumisen voima. Se väkiluvun, rahan ja aseiden voima tulee sitten paikalle ja avuksi muualta, sieltä missä sellaista voimaa on paljon. Meidän pitää kunnostautua nimenomaan ajattelijoina, kirjoittelijoina, kielten kääntäjinä, ja puolueettomuuden suomissa huippuhyvissä suhteissa kaikkien ihmiskunnan ryhmittymien kanssa. Ajatushautomo idea on hyvä ensimmäisen polven idea tähän asiaan. Tuo hautoa-sana tosin jo kaipaa kritiikkiä osakseen ja parempaan pääsemistä. Ajattelu on myös firmasektoria laajempi asia.
Juha Korkee, ajattelija, mielenterveysaktivisti, aktivisti, terapia-asiakas, Hyvinkää