Alemmuudentunteeseen ei ole aihetta
Alemmuudentunteeseen ei ole aihetta.
Kauko-Idän mielenrauhaopeissa on yhtä ja toista järkevää. Kuten se ajatusrakennelma, että kykymme ymmärtää oikein toisen otuksen, vaikka ihmisen, tarkoitukset ja esitykset, ovat peräti vajavaiset. Sensijaan oman ajattelumme salaisuuksista olemme paljon helpommalla selvillä.
Siinä ei siis väitetä, että olisimme muita viisaampia, vaan, että ymmärrämme itseämme paremmin ja helpommalla, kuin muita.
Päivän ajatelmaketjua:
Kun ihmiset tuomitsevat, ei kannata olla erimielinen, vaan kannattaa pysyä tietoisena siitä, että on heitä korkeatasoisempi, korkeamman henkilökohtaisen statuksen ja korkeamman reaalisen yhteiskunnallisen statuksen eläjä. Ei ehkä muuten, mutta juuri tuo tuomitseminen tekee heistä alemman statuksen ihmisiä.
Uudet todet ovat joustamattomia. Kyllä maailman tahko laahaa tuomitsijat.
Ja ovathan intelligenssiryhmittymät olleet jo pitkään toisistaan poispäin suuntautuneita. Nämä ryhmittymät etääntyvät toisistaan ja sitä myöten ottavat kyllä omat kohtalonsa. Ne menestyvät toisiinsa verrattuna huonommin ja paremmin. Kun tarjottu järki ei kelpaa, tuloksena on oman kohtalon ottaminen. Armoa ei ole. Armo olisi ollut sen tarjotun järjen yrittäminen.
Tarjottu järki ei teoriassa aina ole paras järki. Ja itsenäistyminen huonoon suuntaan voi johtaa paremman järjen löytymiseen myöhemmin.
Olennaista ei olekaan se, mikä olisi parasta, vaan se, että kuljemme hiljalleen eroon toisistamme, otamme omat kohtalomme, menestymme huonommin ja paremmin. Tämä on väistämätöntä. Toisen torjuminen, johtaa oman kohtalon ottamiseen. Aina.
Juha Korkee, ajattelija