Töihin paluu masennuksen ja uupumuksen jälkeen
Kelpaanko enää töihin, osaanko enää mitään? Lehdestä ei pysty lukemaan edes yhtä lyhyttä artikkelia, saatikka kokonaista kirjaa. Ei vaan pysty keskittymään tai ymmärrä lukemaansa. Mieleen hiipii pelko kykeneekö enää koskaan palaamaan työelämään, jos ei kykene sisäistämään, ymmärtämään, saatikka oppimaan uutta. Olenko tyhmä, meneekö kaikki oppimani ammattitaito hukkaan. Näitä pohtii varmasti moni masentunut sairauslomalla.
Uskon, että masennuksen ja uupumuksen jälkeen voi palata takaisin työelämään jopa paremmin taidoin. Itselleen on annettava riittävästi aikaa toipua ja hyväksyä, ettei alkuun ole ehkä tehokas ja nopea kuin ennen. Merkittävään roolin nousevat myös työnantaja, -terveyshuolto sekä -kaverit. Töihin palatessa voidaan hyödyntää lyhennettyä työaikaa tai mukauttaa työtehtäviä. Työnantajankin on järkevää pitää työntekijä töissä pienin muutoksin kuin kokonaan poissa. Työterveyden tuki ja keskusteluapu voivat vahvistaa ja selkiyttää töihin paluuta. Toisinaan on vaikea hahmottaa omia voimavarojaan ja rima voi olla korkealla oman vaatimustason suhteen. Töihin palaajalla saattaa olla halu näyttää, että pärjää siinä kuin muutkin ja helposti tehdään liikaa.
Kannattaako työpaikalla kertoa masennuksesta ja uupumuksesta, tehdä siitä julkista? Tästä ollaan varmasti montaa mieltä. Vielä 5-10 vuotta sitten sanottiin, ettei taustastaan kannata kertoa, koska sitten ei pääse töihin. Tämä on ristiriidassa tiedon kanssa, että noin joka viides meistä masentuu jossain vaiheessa. Nykyisin meillä on ymmärrystä masennuksien erilaisuudesta, oireet ja niiden kesto voivat olla hyvinkin erilaisia. Masennusdiagnoosin saanutkin voi kyetä käymään töissä, toisaalta joku toinen on sairaalahoidossa. Pelkkä masennusdiagnoosi ei kerro kaikkea ihmisestä. Jos työpaikallasi ei tiedetä masennuksesta, on siihen mahdoton saada tukea ja ymmärrystä.
Paluu masennuksen ja pitkän sairausloman jälkeen vanhalle työpaikalle voi olla haastavaa jos kukaan ei tiedä syytä poissaoloon. Työkaverit saattavat tehdä omia päätelmiään. Toisaalta jos on julkisesti tiedossa poissaolon syy, voi kokea toisten tarkkailevan kuinka pärjään. Töihin paluun tapahtuessa kokonaan uuteen työyhteisöön, voi töihin paluu olla helpompi. Kenelläkään ei ole ennakkokäsitystä sinusta, eikä kukaan tiedä sinun olleen sairauslomalla.
Itse olen valinnut julkisen vaihtoehdon, olen kertonut masennus ja uupumus taustastani. Olen työskennellyt 6 vuotta samalla työnantajalle. Aloitin työpaikassani ensimmäisen masennukseni jälkeen uutena työntekijänä. Olen ollut myös töihin palaaja masennuksen uusiessa. Töihin palatessa sain tuen työnantajalta, työterveydeltä sekä työkavereilta. Alkuun mietin mitä minusta ajatellaan, mutta pian huomasin sen turhaksi. Minulla on aika huikea työpaikka ja kaverit.
Jokaisella meistä on erilasia elämäntilanteita yksityiselämässä, jotka heijastuvat työskentelyymme ja kykyymme toimia. On pienten lasten vanhempien huonosti nukutut yöt, läheisen sairastuminen, taloudelliset haasteet, parisuhdekriisit jne. Nämä kaikki vaikuttavat meihin aina jollain tapaa työntekijöinä ja kuuluvat elämään. Mikä tekee masennuksesta jotenkin erilaisen haasteen? Terapiassa voi käydä työajan ulkopuolella ja lääkkeen oton hoitaa huomaamattomasti vaikka töissä. Uskon että kerran sairastaneet osaavat reagoida uusiviin oireisiin herkemmin ja hakea apua tai hidastaa tahtia herkästi.
Energiaa työhön ja arkeen.
Saila Turkka