100-vuotias Kellokosken sairaala

Kellokosken sairaala täytti 100 vuotta 09.06.2015. Tämän sairaalan ehkä tunnetuin potilas oli “Prinsessa” eli Anna Lappalainen, joka asui siellä vuosikymmenten ajan. Hän oli kuollessaan
92-vuotias. Annalla oli suuri sydän ja hän auttoi usein muita, luoden hyvän tunnelman ympärilleen. Prinsessalla oli “valtakuntansa” ja hän nimesi hoitajia ja potilaita kuninkaallisilla nimillä. Sitä ei tiedetä, oliko Anna oikeasti sairas. Väitetään hänen sanoneen kuolinvuoteellaan: “En minä mikään prinsessa ole. Mä olen Lappalaisen Anna”. Kellokosken sairaalassa törmää tänäkin päivänä prinsessaan. Tuusulan kartanon puistoalueella on hänelle pystytetty muistomerkki, mikä on ainutlaatuista. Yhdessä rakennuksista on sairaalamuseo, jossa on Prinsessalle omistettu oma soppensa. Anna näki elämänsä aikana vaihtuvia hoitomuotoja, jotka tulivatkin aina ensin Kellokoskelle. Sairaala oli edelläkävijä. Hoitomuotoina on ollut mm. insuliinikooma, lobotomia ja vielä
nykyäänkin käytetty sähkösokki-hoito. Lääkkeitä tuli 1960-luvulla ja niiden kehittyessä vanhat hoitomuodot väistyivät uusien tieltä. Siellä on nykyään monenmuotoista kuntouttavaa työtoimintaa ja sinne on keskittynyt erityisesti kuntouttava psykiatrinen hoito.

Juhlat Kellokosken puistossa

Syntymäpäiviä vietettiin kaksi päivää sairaalan puistoalueella. Juhlassa luotiin katsausta sairaalan 100-vuotiseen historiaan mm. puhein ja esitellyn juhlateoksen avulla. Juhlinta alkoi komeasti
heti aamusta lipunnostolla ja lippulaululla. Juhlavan avauspuheenvuoron piti psykiatrian tulosyksikön johtaja Risto Vataja. Kappelikuoro ja Järvenpään mieslaulajien seniorikuoro “Ajattomat”
esitti virsiä komeasti. Myös Aki Linden (HUS:n toimitusjohtaja) toivotti vieraat tervetulleeksi. Juhliin oli kutsuttu potilaita, omaisia, henkilöstöä, yhteistyökumppaneita, kyläläisiä ja kutsuvieraita. Matti Holi (toimialajohtaja Hyks psykiatria) ja Grigori Joffe (HUS, johtava ylilääkäri) esittivät hienoja lauluja kitaransa säestyksellä. Myös presidentti Tarja Halosta kuunneltiin mielenkiinnolla kuten myös “potilaiden ääniä”, kokemusasiantuntijoita Karia ja Tuomoa.

Sairaalan lakkauttaminen

Juuri 100-vuotta täyttänyt sairaala ja kaiken piti jatkua, mutta sitten heinäkuussa uutisoitiin että tämä sairaala lakkautetaan vuoteen 2019 mennessä. Näinkö aina käy? Lopullista päätöstä
asiassa odotetaan syyskuussa. Helsingin Sanomissa uutisoitiin 19.07.2015: “Remontti maksaisi liki sata miljoonaa euroa” ja “osastoista yhdeksän siirtyisi Helsinkiin ja kaksi Hyvinkäälle.”
Henkilöstö haluaisi säilyttää Kellokosken sairaalan. Puhumattakaan hoidon tarvitsijoista, mutta kuka heitä kuuntelee? Kalevi Kannisto (mielenterveyshoitaja, Kellokoski-työryhmän
henkilöstöedustaja) muistuttaa: “Kuntouttavaa psykiatrista osaamista on keskitetty viime vuosina juuri Kellokosken sairaalan yhteyteen. Siellä on mm. oikeuspsykiatrista hoitoa.”(Kansan Uutiset, verkkolehti 18.07.2015)

Kansanliike

Kellokosken sairaalan entinen ylilääkäri ja HUS:n hallituksen jäsen Ilkka Taipale on vahvasti sitä mieltä, ettei sairaalaa pidä lakkauttaa ja kylälläkin on totuttu siihen. Taipale sijoittaisi sairaalat Kellokoskelle ja Lapinlahteen. Nettiadressissa oli 20.7.2015 yli 3 800 nimeä sairaalan puolesta. Nina Alivirta, joka koordinoi erilaisia tapahtumia ja rintanappitempauksia perustelee sairaalan säilyttämistä näin: “Se on ihan ainutlaatuinen. Sillä on merkitystä mielen hiljentymisessä ja toipumisessa.” (HS 20.07.2015)

Teksti ja kuva: Tanja Talaskivi-Munther